7 kuolemansyntiä - hylkiöiden seikkailut

En kauaa malttanut olla irti kirjoittamisesta, sillä viimeisestä joulukalenterin luukusta on ehtinyt vierähtää vasta vajaa viikko. Tämä jääkin sitten vuoden 2016 viimeiseksi postaukseksi. Ennen kuin kuitenkaan heitetään hyvästit tälle vuodelle niin tartutaan ensiksi Sangatsu Mangan shounenuutuuteen nimeltä 7 kuolemansyntiä.

Sarja kertoo prinsessa Elizabethista, joka etsii tarunhohtoisia mutta lainsuojattomia entisiä valtakunnan ritareita, jotka tunnetaan Seitsemänä kuolemansyntinä, pelastaakseen Britannian pyhien ritarein ikeen alta. Hän kohtaakin Melodiaksen, kuolemansyntien entisen kapteenin, joka lupaa auttaa Elizabethia löytämään muut synnit ja tuhoamaan pyhät ritarit. 7 kuolemansyntiä on sarja mitä olen odottanut kuin koira makkaraa siitä asti, kun sen julkaisemisesta ilmoitettiin. Sarja on perus shounenmättöä hurjine taistelukohtauksineen sekä seikkailuineen. Se kuitenkin tuntuu näin kahden ensimmäisen pokkarin perusteella tuoreelta sekä kiinnostavalta. Sarjalla on heti alussa monta rautaa tulessa ja onneksi tätä saikin heti kaksi pokkaria kerralla, sillä sarjan tarina on niin koukuttava, että pokkarit tuli ahmittua todella nopeasti. Sarjan huumorikin on yllättävän onnistunutta ja sille tuli tyrskähdeltyä pariin kertaan. Tosin sarja on saanut kritiikkiä sen pervouden takia. Varsinkin Meliodas lääppii Elizabethia alvariinsa. Jos sarjaa pystyy kuitenkin lukemaan läpi sormiensa, niin luvassa on kiinnostava ja viihdyttävä lukukokemus. En voi kuitenkaan sanoa, että 7 kuolemansynnin pervous ja kaksimielisyys olisivat niinkään häirinnyt tai haitannut omaa lukukokemusta. Tämä ehkä siksi, ettei sitä mielestäni ollut liikaa eikä se tuntunut niin päälleliimatulta. Sarjan hahmot ovat myös yksi kiinnostava asia sarjassa. Jo löydetyt kuolemansynnit ovat kiinnostavia hahmoja ja heissä on paljon purettavaa vähäksi aikaa. Elizabethkään ei ole aivan avuton ja kirkuva neito, vaan hänessä on oikeasti munaa. 7 kuolemansynnin parissa tulee varmasti viihdyttyä ja suosittelen sitä varsinkin niille, jotka kaipaavat shounenia parhaimmillaan ja hieman huumoria. Itse jään innoissani odottamaan jatkoa ja todella toivon, että sarjan myynti on sen verran hyvää, että saataisiin koko sarja suomeksi.

Nakaba Suzukin piirrostyyli henkii vanhaa ja karkeaa 80-lukua ja muistuttaakin kaikista lähemmin Dragon Ballia. Suzuki onkin kova Dragon Ball-fani, joten hänen kädenjälkensä onkin saanut vaikutteita Suomessakin suositusta sarjasta. Hänen piirrostyylinsä on kuitenkin omaleimaista ja tunnistettavaa. Hahmojen ulkonäöt ovat erilaisia ja heidät on helppo erottaa toisistaan. Suzukin taidetta kuitenkin vaivaa pieni ylenpalttisuus. Hän ei oikein osaa hillitä itseään piirtäessään yksityiskohtaisia haarniskoja tai kaatuvaa metsää, mikä tekeekin ruuduista ahtaan tuntuiset. Onneksi hänen kädenjälkensä on kuitenkin karkeudestaan huolimatta selkeää. Suzuki ei käytä lähes lainkaan harmaasävyjä ja hänen viivansa on elävää, mikä tekee hahmojen erottamisen taustasta helppoa ja vaivatonta. Mikään maailman parhain piirtäjä Suzuki ei ole, mutta itse pidin hänen kädenjäljestään, ja toisaalta olihan hänen taidettaan kiva tutkailla.

Sangatsu Manga teki sen minkä pitikin. Käännös on aivan loistava ja istuu sarjaan hyvin. Hahmojen puhe on joustavaa ja tekstiä on mukava lukea. Ainoa mikä vähän jäi oudoksuttamaan, oli syntien nimien jättäminen englannin kielelle. Tällainen harjaantunut nyt kyllä tietää mitä nimet tarkoittavat, mutta alakoululainen ei välttämättä ymmärrä. Tämä taitaakin kuitenkin jäädä ainoaksi moitteekseni käännöksestä. Julkaisussa ei ole värisivuja mikä ei toisaalta jää harmittamaankaan, sillä pokkarin sisältö on kerran niin hyvää.

Teos: 3/3

Julkaisu: 3/3

Joulukalenteri - 24. luukku

Hyvää joulua kaikille! Tänään onkin sitten viimeisen luukun vuoro ja täytyy sanoa, että nämä 24 päivää ovat menneen todella nopeasti. Olen nauttinut kalenterin tekemisestä erittäin paljon ja toivottavasti tekin olette tykänneet lukea sitä. Kiitos kaikille lukijoilleni ja teille jotka ovat jaksaneet seurata kalenterin kulkua alusta loppuun asti. Piteimmittä puheitta mennään asiaan ja paljastetaan vuoden paras katsotuin anime. Toiselle sijalle sijoittui eilen Fate/Zero pistein 55,5.

Noragami

Kokonaisuus: 10

Hahmot: 9,5

Toteutus: 10

Tarina: 9

Animaatio: 10 

Musiikki: 10

Yhteensä: 58,5

Ehdoton ykkönen tälle vuodelle on Noragami. Se keräsi melkein täydet pisteet ja sai peräti kolme kymppiä. Tämä sarja tekee yksinkertaisesti kaiken oikein. Minun on oikeastaan hyvin vaikea keksiä siitä mitään pahaa sanottavaa. Sarjan tarina on mielenkiintoinen, eikä se hoppuile itsensä kanssa. Rakastan tämän sarjan hahmoja aina sivuhahmoista pääkolmikkoon. Hyvin harva hahmo on sellainen mistä en tykännyt. Yato ja Yukine kuitenkin löysivät tiensä sydämeeni ja pidin Hiyoristakin todella paljon. Hahmojen kehitys on huimaa, mutta hahmot pysyvät siltin sympaattisina ja ihanina. Noragamin tasapainottelee huumorin ja draaman välillä on todella ensiluokkaista ja monien sarjojen pitäisi ottaa siitä oppia. Löysin itseni nauramassa sarjalle useamminkin kerran ja sarjan tunnelma oli pääosin lämmin. Se osaa kuitenkin ottaa vakavammankin otteen itsestään ja välillä sarjan tunnelma muuttuukin erittäin synkäksi ja tummaksi. Mitä tulee sarjan animaatioon ja musiikkiin ne molemmat toimivat hyvin sarjassa ja olivat yksinkertaisesti loistavia. Budjetti on sarjassa selvästi ollut iso ja rahat on käytetty mielestäni hyvin. Noragamia suosittelen ehdottomasti kaikille, sillä sen tarina ei ole niin simppeli kuin luulisi ja siitä löytyy jokaiselle jotain. En voi kyllin sarjaa kehua, sillä jos on olemassa täydellinen sarja, niin se on minulle Noragami!

Joulukalenteri - 23. luukku

Tervetuloa joulukalenteri toiseksi viimeisen luukun pariin. Loppu alkaa häämöttää ja huomenna jo koittaakin parahin jouluaatto. Eilisestä luukusta löytyikin joulukalenterin ainokainen anime-elokuva Tokyo Godfathers, joka oli kerännyt hulppeat 54 ja puoli pistettä.

Fate/Zero

Kokonaisuus: 9,5

Hahmot: 9

Toteutus: 9

Tarina: 9

Animaatio: 10

Musiikki: 9

Yhteensä: 55,5

Fate/Zero on yksiä niitä sarjoja, joka ei ensimmäisellä katsomiskerralla minuun iskenyt. Sarjan hienouden tajusin vasta jälkeen päin, kun katsoin sarjan uudemman kerran. Rakastuin tähän sarjaan täysin, sillä sen tarina on erikoinen ja koukuttava. Graalin maljasta taisteleminen ja pysäyttävä tunnelma nostavat sarjan aivan uusiin ulottuvuuksiin. Tarina kehittyy edetessään paljon moniulotteisemmaksi ja syvällisemmäksi kuin se aluksi oli ja hahmot saavat kaikki kehitystä. Fate/Zero tarjoaa myös moneen otteeseen yllättäviä ja surullisia juonenkäänteitä, sillä tässä sarjassa melkein kuka tahansa voi kuolla. Sarjan animaatio sekä musiikki ovat puhdasta kultaa. Animaatio on todella näyttävää ja taistelukohtaukset ovat todella henkeäsalpaavia. Erikoistehosteita on käytetty paljon mutta fiksusti ja olin yllättynyt, ettei 3D-CGI-animaatio häirinnyt minua yhtään. Fate/Zero varmasti jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta itse lumouduin sen maailmaan ja tarinaan täysin. Omaperäinen idea ja kiinnostavat tapahtumat ja hahmot tekevät sarjasta miellyttävän katsoa sekä kokea. Fate-tuoteperheeseen täytynee tulevaisuudessakin tutustua.

Joulukalenteri - 22. luukku

Niin se on, että vähiin käy ennen kuin loppuu. Kaksi yötä enää jouluun, toivottavasti lahjat on jo ostettuna ;). Tämä ei varmaan yllätä ketään, mutta vuorossa siis luukku 22. Eilisestä luukusta, mikä oli numero 21, paljastui Fullmetal Alchemist: Brotherhood keräten 54 pistettä. Ja hei, tämä postaus on myös samalla 100. postaukseni. JEEE! xD

Tokyo Godfathers

Kokonaisuus: 9,5

Hahmot: 10

Toteutus: 9

Tarina: 9

Animaatio: 9

Musiikki: 8

Yhteensä: 54,5

Tokyo Godfathersin pariin eksyin pitkästä aikaa, sillä viimeksi se on tullut katsottua vuonna nakit ja muusi, kun Nelonen tai MTV3 sen esitti televisiosta. Anime-elokuvien katsominen on jäänyt tältä vuodelta vähän retuperälle, sillä Godfathers on ainoa (jos Studio Ghibli-leffoja ei lasketa) elokuva jonka olen katsonut. Hieman hölmöstä ulkoasustaan huolimatta Tokyo Godfathers on kuitenkin aikuismainen, mutta ei tylsä elokuva. Tarina on hieman surullinen ja hahmot ovat kodittomia tai karkulaisia, mutta elokuva on silti pääasiassa positiivinen ja humoristinen. Se pitää tahtiaan yllä koko ajan ja sisällyttää itseensä paljon mielenkiintoisia tapahtumia. 

Rakastan sarjan huumoria, mutta ennen kaikkea elokuvan hahmoja. Pääkolmikon jäsenet ovat persoonallisia ja jokainen tuo elokuvaan jotain. Heidän kauttaan sarja käsittelee hieman arkojakin aiheita, kuten homoutta, kotoa karkaamista, kodittomuutta sekä uhkapelaamista. Kärsineestä ja karkeasta ulkokuorestaan huolimatta hahmot ovat todella sympaattisia, mutta ehdottomaksi lempihahmokseni nousi homomies Hana-chan. Uskomatontahan tässä on, että hahmot ehtivät kehittyä 92 minuutin aikana. Animaatio ei varmaan ole kaikkien mieleen, mutta itse pidin Godfathersin simppelistä ja realistisesta animaatiotyylistä. Hahmoja on kiva seurata juuri heidän ilmeidensä ja eleidensä takia, sillä rumiltakaan näyttäviä ilmeitä ei olla pelätty käyttää. Tokyo Godfathers sopii oikein hyvin katsottavaksi varsinkin näin joulun aikoihin ja se sopii vanhemmillekin katsojille. Tarina on ehjä ja elokuvalle annettu aika käytetään fiksusti. Elokuvan pariin on helppo palata uudestaan.

Joulukalenteri - 21. luukku

Pitkästä aikaa sain aikaiseksi kirjoittaa uuden luukun ennen kello kymmentä illalla. Elikkä tervetuloa joulukalenterin pariin ja tänään onkin vuorossa luukku 21. Eilen käsiteltin mustanhuumorin anime, nimeltä One-Punch Man. Se keräsi itselleen huiman 53,5 pisteen potin.

Fullmetal Alchemist: Brotherhood ~ FMB

Kokonaisuus: 9
Hahmot: 9
Toteutus: 9
Tarina: 9
Animaatio: 9
Musiikki: 9
Yhteensä: 54

Fullmetal Alchemist: Brotherhood oli jo heti joulukalenterin suunnitteluvaiheessa sellainen sarja, jonka tiesin pääsevän korkealle sijalle. TOP 5:n pääsy ei siis ole yllätys ja sarja saikin täyden ysinsuoran. FMB:n nyt tuntevat kaikki (tai ainakin pitäisi tuntea), joten tiedätte siis minkä takia tämä sarja on niin hyvä. Sarjassa toimii kaikki aina hahmoista tarinaan sekä musiikkiin. Pieniä kauneusvirheitä sillä on, kuten kaikilla muillakin sarjoilla, mutta mitään ylenpalttisen häiritsevää sarjassa ei ole. Mangan lukeneille sarja ei oikeastaan tarjoa paljon mitään uutta. Tästä huolimatta FMB kannattaa katsastaa silti, sillä sen animaatio, musiikki ja värimaailma tekevät siitä upean katsottavan ja koettavan. Myös sarjan tarina on kiehtova ja hahmot samaistuttavia sekä pidettäviä. Alkemiasynteesitkin toimivat tosi hyvin animoituina ja toimintakohtaukset ovat sulavia sekä tunnelmallisia. Suurin kompastuskivi varmaan kaikille sarjan aloittamisen suhteen on sen pituus. 64 jakson pituisen se vaatii katsojaltaan hieman omistautuneisuutta, mutta sarja etenee silti niin näpsäkästi eteenpäin. ettei tuo jaksomäärä oikeastaan tuntunut paljon missään. Itse asiassa tänä vuonna olenkin katsonut yllättävän paljon hyvinkin pitkiä sarjoja (Durarara!! 60 ep, Kimagure Orange Road 48 ep). FMB oli jo mangana itselle tärkeä sarja, mutta animeversio nostatti sen aivan pilviin asti. Fullmetal Alchemist tulee olemaan minulle aina yksiä tärkeimpiä sarjoja ja sen pariin voin aina palata.

Joulukalenteri - 20. luukku

Ollaan päästy näemmä kahdenkymmenen paremmalle puolelle. Luukku 20 vuorossa ja toivon totisesti, että pakkasta tulisi 20 astetta. Eilisesta luukusta, sijalle 6 kipusi Kill la Kill saaden 52 pistettä.

One-Punch Man

Kokonaisuus: 9

Hahmot: 9

Toteutus: 9

Tarina: 8

Animaatio: 10

Musiikki: 8,5

Yhteensä: 53,5

One-Punch Man taitaa olla kolmas tai neljäs huumorivaltainen sarja mitä tänä vuonna olen katsonut. Siina missä Sakamoto desu ka?:n huumori oli aika viatonta, niin One-Punch Manin huumori on taas on suunnattu selvästi vanhemmille katsojille. Sarja toteuttaa itsensä hyvin ja rakastan sen mustaa huumoria. Yhden vitsin sarjaksi One-Punch Man on yllättävän viihdyttävä, eikä se käy tylsäksi missään vaiheessa. Sarjan raju ja nopeatempoinen meininki tekee sarjasta uniikin tappelu- sekä huumorisarjan. Sarja on toisaalta vähän yllätyksetön, sillä Saitama on niin ylivoimainen, ettei voittajaa ole useinkaan vaikeaa arvata. Sarjasta tekee hauskan se, ettei kukaan tunnu uskovan Saitamaa niin vahvaksi eikä kukaan tällöin usko, että tämä pystyy peittoamaan kerrostalon kokoisen hirviön. Simppelistä erittäin pikkutarkkaan tyyliin vaihtuva animaatio täydentää rajun musiikin kanssa sarjan nopeaa ja toimeliasta meininkiä upeasti. Rock-ihmisenä rakastuin sarjan musiikkiin täysin. Sarja valitettavasti jää kesken, mutta onneksi toinen kausi on tulossa. Läheskään kaikkiin hahmoihin ei 12 jakson aikana ehditä tutustumaan, mutta toisaalta heistä löytyy pureksittavaa vielä pitkäksi aikaa.

Joulukalenteri - 19. luukku

Miksi, voi miksi, pitää mennä loskakeliksi juuri ennen joulua? Vähän vesittyneissä tunnelmissa päästään tänään luukkuun 19. Musiikkianime Sound! Euphonium ylsi kiitettävästi eilen sijalle 7, keräten pisteitä 51 kipaletta. Tänään taas päästään tutustumaan toisen laidan animeen.

Kill la Kill

Kokonaisuus: 9

Hahmot: 9

Toteutus: 8

Tarina: 9

Animaatio: 8

Musiikki: 9

Yhteensä: 52

Aluksi luulin, että Kill la Kill on pelkkää tissipelleillyä mutta se osoittautuikin kiinnostavaksi sekä syvälliseksi tarinaksi, joka tarjoaa erittäin hyvää viihdettä. Sarja tuli katsottua jo alkuvuodesta, joten en millään muista kaikkia yksityiskohtia mutta sen muistan, että sarjan juontenkäänteet sekä tarinan kehitys ovat aivan huippu luokkaa. Sarja on puoleenväliin asti melko ennalta-arvattava ja itseään toistava, mutta kun se pääsee kunnolla käyntiin vetää tarina niin mukaansa, ettei sarjan äärestä halua irrottautua. Fanservicellekin löytyi ihan järkevä selitys ja tykkäsin siitä, että Kill la Killissä sitä antavat myös mieshahmot. Tissi- ja pyllyallergikoille sarja ei tietenkään ole mieleinen, mutta syvällinen tarina sekä herkulliset juonenkäänteet saavat antamaan paljon anteeksi. Pidin myös sarjan hahmoista paljon, sillä varsinkin päähahmot kehittyvät sarjan aikana ja muutenkin he olivat meikäläisen makuun. Musiikki on taas lähes täydellistä, mitä ei kuitenkaan voi taasen sanoa animaatiosta. Vaikka kuinka pidinkin Kill la Killin sarjakuvamaisesta sekä nopeatempoisesta animaatiotyylistä jouduin silti rokottamaan animaatiosta pari pistettä. Tämä sen takia, että animaation taso laskee ajoittain niin alas, ettei sitä kauhean hyväksi voi kutsua. Pienistä kauneusvirheistään huolimatta sarja iski minuun ja siitä tuli itselle hyvinkin tärkeä teos. Ehkä Kill la Kill ei mullistanut maailmaa, mutta sen uudelleenkatsomisprosentti on erittäin korkea ja sen parissa tuli viihdyttyä erittäin hyvin, joten ei sitä voi kauheasti haukkuakaan.

Joulukalenteri - 18. luukku

En keksi tällä kertaa mitään fikusa sanottavaa, joten menen suoraan asiaan ;). Vuorossa siis luukku 18. Durarara!! kipusi loistavasti eilen sijalle 8, keräten 50,5 pisteen saldon. Sijalle seitsemän päästäänkin kurkkaamaan orkesterimusiikin maailmaan.

Sound! Euphonium

Kokonaisuus: 9

Hahmot: 7,5

Toteutus: 8

Tarina: 8,5

Animaatio: 10

Musiikki: 8

Yhteensä: 51

Sound! Euphonium oli minulle yllätysanime, sillä en odottanut pitäväni siitä näin paljon. Sarja keskittyy orkesterissa soittamiseen erittäin hyvin ja vetää siinä sivussa mahdollisia romansseja mukaan tarinaan. Hahmojen väliset konfliktit sekä orkesterissa soittamisen vaikeudet hoidetaan kunnioittavan hyvin ja sarja tuntuu hyvin arkiselta sekä todentuntuiselta. Se myös tasapainottelee hyvin huumorin sekä draaman välillä, eikä kumpikaan näistä muutu liian hallitsevaksi. Tykkäsin siitä, että sarja ottaa orkesteriteemansa vakavasti, eikä sitä unohdeta sarjan edetessä. Sound! Euphoniumia on myös kiva katsoa sen takia, koska kukaan hahmoista ei ole täydellinen, eikä sarjakaan näin yritä sitä olla. Hahmot eivät myöskään opi soittamaan yhden yön aikana, vaan soittamisen ja nuottien hallitseminen vaatii kunnon työtä. Sarjan hahmot tuntuvatkin arkisilta ja niin tavallisilta, että itse koin samaistuvani joihinkin sarjan hahmoihin. Mutta taas toisaalta jotkin hahmot jäivät mielestäni vähän etäisiksi enkä voi oikein sanoa, että pidin heistä. Kumiko varsinkin jäi vähän ristiriitaiseksi tapaukseksi, enkä oikein saanut hänestä kiinni. Soittokohtaukset taasen loistavat sekä animaatiossa, että äänessä ja sarja olikin erittäin nättiä katsottavaa. Eka kausi ei kuitenkaan ehdi kertoa kaikista hahmoistaan, eikä siinä todellakaan päästä isoihin kisoihin asti. Toinen kausi on kuitenkin tullut juuri ulos, joten enköhän siihenkin tartu vielä jossain vaiheessa.

Joulukalenteri - 17. luukku

Joulu odottaa jo nurkan takana, sillä aatto koittaa jo viikon päästä. 17. luukku menossa ja sen takaa paljastuu 8:ksi paras animesarja. Luukusta 16 paljastui eilen kasarinen Kimagure Orange Road kooten huimat 50 pistettä.

Durarara!!

Kokonaisuus: 8,5

Hahmot: 10

Toteutus: 7

Tarina: 9

Animaatio: 8

Musiikki: 8

Yhteensä: 50,5

Durarara!! on varmaan yksiä vaikeaselkoisempia, mutta samalla kiinnostavimpia sarjoja mitä olen katsonut. Sarja koostuu yksittäisistä pienistä tarinoista, jotka sitten nivoutuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Sarjan juonen mukana onkin välillä vaikea pysyä, sillä suuri hahmokatras sekä epäollennaisilta tuntuvat asiat sekoittavat päätä välillä. Durarara!!:ssa onkin loistavaa se, että sitä katsoessa saa itsekin laittaa aivojen rattaat pyörimään. Kaikki ei ole aivan itsestään selvää ja ajatustyötä saa välillä tehdä oikein kunnolla. Vaikka sarjan suurin plussa on sen tarina, on tämä myös sen suurin heikkous. Ohjaajilla on tuntunut olevan välillä vaikeuksia pitää kaikkia naruja hyppysissään, sillä sarja leviää käsiin toisen kauden puolivälissä, eikä se tunnu yhtä tiiviiltä paketilta kuin eka kausi. Sarja onkin parhaimmillaan silloin, kun se keskittyy toimintaan sekä sivujuoniinsa. Durarara!! on kuitenkin aivan mahtava katsomiselämys, sillä sen tietty mysteerisyys sekä jännitys kutkuttavat mukavasti niskassa. Hahmojen ikäskaala on todella laaja ja suurin osa heistä ovat erittäin mielenkiintoisia (tosin lähes kaikki heistä tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän vinksallaan päästään xD). Durarara!! ei todellakaan sovi kaikille, sillä siinä on paljon sulateltavaa ja asioita joutuu myös itse päättelemään. Itse kuitenkin pidin sarjasta todella paljon ja siitä jäi eritäin vahva ja hyvä fiilis. Tämä sarja on sellainen, että siitä joko tykätään tai vihataan täysin.

Joulukalenteri - 16. luukku

Huh huh! Tämä päivä on ollut yhtä häsäjämistä, sillä tänään on äitini syntymäpäivä :). 16. päivä siis menossa. Sijalle kymmenen pääsi eilen ruokapornoanime Shokugeki no Soma keräten 49 pistettä. Luukun 16:sta takaa paljastuva sarja on vähän eri vuosikymmeneltä, eikä varmaankaan kaikille tunnettu teos.

Kimagure Orange Road

Kokonaisuus: 9

Hahmot: 8

Toteutus: 8

Tarina: 8

Animaatio: 7,5

Musiikki: 9,5

Yhteensä: 50

Kimagure Orange Road on itselle yksiä rakkaimpia sarjoja, sillä lapsena sitä tuli katsottua paljon suomi-dubilla nimellä Superperhe. Vaikka en sarjaa koskaan pienenä katsonut loppuun asti, niin sarjasta on silti jäänyt erittäin hyvät muistot. Ehkä sarjaan liittyy myös tiettyä nostalgiaa. Ja vaikka sain sarjan katsottua vasta nyt niin en pettynyt lainkaan, sillä Kimagure Orange Road on todella hyvä anime. Okei, sarjan idea ja tarina eivät ole mitenkään erikoisia, mutta sarja on niin puoleensa vetävä ettei kliseisyys haitannut. Sarjaan uppoutuu niin totaalisesti, että yli 40 jaksoa meni heittämällä läpi. Sarja osaa tarjota kiinnostavia tärppejä joka välissä ja se kehittää pääkolmikon välisiä suhteita koko ajan aivan huomaamatta. Sarjan juonenkäänteet eivät nyt niin kauhean yllättäviä olleet, mutta nautin silti sarjan katsomisesta todella paljon. Pääkolmikkomme on myös erittäin herttainen ja heidän väliset kemiat pelaavat todella hyvin yhteen, eivätkä heidän tunteensa tai reaktionsa tunnu pakotetuilta. Osaahan Hikaru olla välillä ärsyttävä, mutta Kasuga ei ollut silti tyhjäpää ja Madokassa oli luonnetta. Sarjan musiikki on myös aivan ihanaa kuunneltavaa ja joitakin biisejä kuuntelenkin edelleen. Kimagure Orange Road osaa pitää itsensä tuoreena ja kiinnostavana alusta loppuun ja se tarjoaa myös parit hyvät naurut. Kaikesta kliseisyydestään huolimatta se kuuluu omiin lempisarjoihini ja sen pariin tulee ehdottomasti palattua jossain vaiheessa uudestaan.

Joulukalenteri - 15. luukku

Joulukuu juoksee aivan tajutonta vauhtia eteenpäin ja nyt 15:sta luukun myötä pääsemmekin vuoden TOP 10 parhaan animen pariin. Tässä vaiheessa haluan sanoa, että nämä kymmenen parasta animea, mitä olen kuluvan vuoden aikana katsonut, ovat sellaisia joihin jokaisen kuuluisi tutustua. Eilisestä luukusta paljastunut Zettai Karen Children: The Unlimited - Hyoubu Kyousuke keräsi huimat 48 ja puoli pistettä.

Shokugeki no Soma

Kokonaisuus: 8,5

Hahmot: 8

Toteutus: 9

Tarina: 7

Animaatio: 9

Musiikki: 7,5

Yhteensä: 49

Ensimmäinen TOP 10:een päässyt sarja on Shokugeki no Soma. Epäilin sarjaa aluksi, sillä eihän ruuanlaittoon keskittyvä sarja voi kiinnostaa kauaa. Voi, miten väärässä olinkaan. Shokugeki no Soma on todella, todella viihdyttävä sarja, jonka katsomista ei olisi malttanut jättää kesken millään vaan haluaisi jatkaa katsomista seuraavaan jaksoon. Sarja on käsikirjoitettu tosi hyvin, sillä tarina kulkee tosi näppärästi eteenpäin eikä missään vaiheessa tullut sitä fiilistä, että sarja menee tylsäksi ja haluaisin jakson vain loppuvan. Ruuanlaitosta on tehty todella kiinnostavaa katsottavaa ja oikeastaan tuntui siltä, että hahmot ovat enneminkin jossain nyrkkitappelussa kuin keittiössä laittamassa ruokaa. Sarjalla on todella vangitseva tunnelma ja aina kisojen aikana tunnelma nousee aina oktaaviin asti. Kaksi kautta tuli katsottua niin nopeasti läpi, ettei sitä edes itse tajua. 

Shokugeki no Somalla on myös mielenkiintoinen ja laaja hahmokaarti, josta löytyy hahmoja moneen lähtöön. Päähahmo Soma on aluksi vähän ärsyttävän nokkava hahmo, joka kehittyy kuitenkin uskomattoman paljon sarja aikana. Sarjalla on myös hieno tapa keskittyä välillä muihinkin hahmoihin, jolloin Soman seuraamisesta ei tullut liian könkäistä. Sarja myös näyttää sekä kuulostaa hyvältä, mikä vain lisää katomisnautintoa. Vähän kehnosta alustaan huolimatta Shokugeki no Soma on todella upea katsomiselämys, johon kannattaa uhrata aikaa. Sarjan katsomista ei kannata jättää kesken ensimmäisen jakson jälkeen, sillä se paranee huimasti tarinan edetessä. Tätä sarjaa katsoessa tulee nälkä :9.

Joulukalenteri - 14. luukku

Tentit on nyt tentityy tälle vuotta ja nyt voin keskittyä paremmin jouluun. Ja siis luukku 14 avautuu tänään. Eilen, luukusta 13, käsiteltiin vampyyridraama Owari no Seraph, joka sai 48 pistettä. Tänään luukusta paljastuu monille varmaan hieman tuntemattomampi sarja.

Zettai Karen Children: The Unlimited - Hyoubu Kyousuke

Kokonaisuus: 8

Hahmot: 9

Toteutus: 8

Tarina: 8

Animaatio: 8

Musiikki: 7,5

Yhteensä: 48,5

The Unlimited on spin-off Zettai Karen Children -nimisestä sarjasta, joka tuotettiin vuosina 2008 ja 2009. Itse en ole tähän kyseiseen alkuperäissarjaan tutustunut, ja tuskin tulen siihen koskemaankaan. The Unlimited kuitenkin sijoittuu samaan maailmaan ja siinä nähdään samoja hahmoja kuin alkuperäissarjassa ja se keskittyykin tämän pääpahikseen eli Hyoubu Kyosukeen. Sarja on todella hyvin tehty ja sillä on puhutteleva aihe, minkä voi suhteuttaa nykypäiväänkin. Kaikki hahmot ovat sarjassa kivoja, ja sarja oli todella toiminnantäytteinen sekä vauhdikas. Se vähän tuntuu puskevan turhan nopeasti eteenpäin, mutta eipä se jäänyt siltikään haittaamaan, mikä oli yllätys. Vaikka mitään ei selitetäkään kauhean tarkasti, niin tämä sarja oli todella viihdyttävä ja sen katsoi hyvin nopeasti läpi ongelmitta. Sarjan hahmot ovat kuitenkin se mikä tekee tästä sarjasta niin hyvän. Kyosuken persoona, menneisyys ja voimat tekevät hahmosta todella kiinnostavan. Hän on myös yllättävä hahmo, sillä hänestä ei koskaan tiedä mitä hän tekee seuraavaksi tai mitä hän todellisuudessa ajattelee. Myös muut hahmot olivat todella mielenkiintoisia. Tietenkään heihin kaikkiin ei ehditä perehtyä, mutta tästä huolimatta oli heitä  mukava katsoa 12 jakson ajan. Vaikka Zettai Karen Children: The Unlimited - Hyoubu Kyousuken tarkoitus on vain pohjustaa pääsarjan pahiksen tarinaa ja tutustua tähän syvemmin, sarjaa sopii myös katsella ilman mitään tutustumista pääsarjaan. Sarjasta jäi todella hyvä fiilis ja sen pariin voisin palata toistekin.

Joulukalenteri - 13. luukku

Joulukuu on ilmeisesti ainoa kuukausi, jolloin olen oikeasti kartalla monesko päivä on menossa. Mutta siis kolmastoista päivä menossa, eikä jouluun ole kuin puoliotoista viikkoa. Eilisestä luukusta paljastui täydellisine päähahmoineen Sakamoto desu ka? 47,5 pisteellä. Tämän päivän luukun takaa paljastuukin myös yksi viime vuoden fanitetuimmista sarjoista.

Owari no Seraph

Kokonaisuus: 8,5

Hahmot: 7

Toteutus: 8

Tarina: 8,5

Animaatio: 8

Musiikki: 8

Yhteensä: 48

Jos jokin sarja on saanut huomiota osakseen viime vuonna, niin se on Owari no Seraph. Sarjalla on todellinen hypetys takanaan, mutta itse en lämmennyt sarjalle kauhean nopeasti. Sarjalla on loistava idea ja tarina sekä ihan suhteellisen mielenkiintoiset hahmot. Sarjan eka kausi on kuitenkin mielestäni melko heikko. Se jätti hieman kylmäksi enkä oikein päässyt sarjaan käsiksi eikä tarina edennyt minnekään.  Mutta onneksi toinen kausi pelastaa sarjasta paljon. Tarina ja sen hahmot syventyvät sarjan edetessä, ja jopa aluksi ärsyttävästä Yusta kehittyy hyvä hahmo. Myös mukaan tuleva salaliittoteoria tekee sarjasta vielä kiinnostavamman. Vampyyrit olivat myös oikeasti kunnioitusta herättäviä olentoja, ja oli kiinnostavaa seurata miten taistelun molemmat osapuolet halveksivat toisiaan ja kuinka kumpikin pitää itseään toista parempana. Pahinta sarjassa tietenkin on, että se jää kesken. Niin paljon jää selittämättä ja tuntuu, että sarja jäi kesken juuri kaikista kiinnostavimmalla hetkellä. Toivon totisesti, että sarja tulee saamaan jatkoa, sillä Owari no Seraphilla on vielä niin paljon annettavaa.

Joulukalenteri - 12. luukku

Jo puolessa välissä mennään, enkä ole ehtinyt kyllästyä kalenterin tekemiseen :D. Luukusta 11 paljastui eilen lyhytanime Shelter pisteillä 47. Luukun 12 takaa löytyykin yksi tämän vuoden hypesarjoista.

Sakamoto desu ka?

Kokonaisuus: 8

Hahmot: 8

Toteutus: 9

Tarina: 6,5

Animaatio: 8

Musiikki: 8

Yhteensä: 47,5

Tänä vuonna komediasarjoja on tullut katsottua tavallista enemmän. Shimonetaa hieman laadukkaampi ja huumoriltaan parempi sarja on Sakamoto desu ka?, joka viihdyttää aivan uudella tavalla. Sarjan huumori on todella loistavaa ja se on toteutettu hienosti. Ja vaikka huumori pyörii yhden vitsin ympärillä, mikä on Sakamoton ylenpalttinen ylivertaisuus muihin hahmoihin nähden, ei se alkanut potkia missään vaiheessa päähän tylsyyttään. Hauskintahan on se, että tekipä Sakamoto mitä tahansa ei kukaan näytä kyseenalaistavan hänen tekemisiään. Sarja aiheuttaa useaankin otteeseen huutonaurua ja jopa meikäläisen isäukkokin nauroi tälle sarjalle. Aina täydellinen Sakamoto on yllättävän hauska hahmo ja muut hahmot taasen vaikuttavat tyhmiltä hänen rinnallaan. Mikä ei oikeastaan ole huono juttu. Hahmojen välille kuitenkin syntyy tietynlaista toveruutta ja sarjan lopetus on aivan täydellinen. Jos haluat nauraa itsesi kipeäksi, suosittelen Sakamotoa ;).

Joulukalenteri - 11. luukku

Ehkä tää lumi pysyykin jouluaattoon asti maassa. Luukku 11 jatkaa joulukalenteria tänään ja sen takaa paljastuukin 14:sta parhain anime. Eilen 15. sijalle päässyt Shiki keräsi pisteitä huimat 46 ja puoli kappaletta.

Shelter

Kokonaisuus: 8

Hahmot: 6,5

Toteutus: 8,5

Tarina: 8

Animaatio: 9

Musiikki: 7

Yhteensä: 47

Lyhytsarjat ovat sellainen asia, mitkä minulta ovat jääneet sille suuren tuntemattoman puolelle. Shelter tosiaankin on lyhyt, sillä se kestää yhteensä 6 minuuttia ja 5 sekuntia. Silti tämä teos pystyy kertomaan niin kauniin ja surullisen tarinan, että se vaikuttaa jopa emotionaalisella tasolla. Ei uskoisi kuinka paljon materiaalia pystyy tunkemaan vaivaiseen kuuteen minuuttiin tekemättä katsomiselämyksestä liian raskasta ja tukkoista. Shelter kertoo kaikki tarpeellisen pelkän animaationsa kautta, sillä itse puhetta siinä on todella vähän. Värien, ilmeiden ja animaatiotyylien käyttäminen tekee tästä teoksesta niin koskettavan, että jopa jotkin täyspitkät sarjat kalpenevat sen rinnalla. Ainoa heikkous on tietenkin sarjan hahmot, mitkä tiputtivatkin sarjan näin alas. En voi silti sanoin kuvailla. kuinka koskettava Shelter on, vaan sen pitää nimenomaan kokea itse. Neuvoisinkin kaikkien katsomaan sen, sillä se ei kuitenkaan vaadi katsojaltaan kuin vaivaiset kuusi minuuttia. 

Joulukalenteri - 10. luukku

Aika rientää aivan hirveän nopeasti, sillä jouluun on enää kaksi viikkoa aikaa. Ja sehän tarkoittaa sitä, että vuorossa on luukku 10. Pirtsakka ja värikäs Hanayamata pääsi eilen sijalle 16 pistein 46.

Shiki

Kokonaisuus: 8,5

Hahmot: 7

Toteutus: 7

Tarina: 8

Animaatio: 7

Musiikki: 9

Yhteensä: 46,5

Olen oikeasti yllättynyt, ettei Shiki päässyt kymmenen parhaan joukkoon, sillä se on yksiä lempisarjojani. Mutta toisaalta tänä vuonna on tullut katsottua niin laadukkaita sarjoja, että kilpailu on niiden välillä todella kovaa. Ja hei Shiki on sentään TOP 15:sta :). Mutta siis asiaan. Jos puhutaan oikeasti karmivasta animesta, niin Shiki on juuri sitä. Kaikki tässä sarjassa aina animaatiosta musiikkiin on jotenkin todella selkäpiitä karmivaa. Sarjan tunnelma on todella kylmäävä sekä pelottava. Sarja on myös sopivan psykologinen ja jännittävä, eikä se missään vaiheessa laannu liian tylsäksi. Shiki on myös loistava esimerkki siitä kuinka katsojan ajatusmaailma käännetään päälaelleen yhdessä hetkessä, jolloin katsoja alkaa kyseenalaistamaan kaiken. Sarjan musiikki on myös loistavaa aina alku- ja lopputunnareista sarjan OST:hen. 

Onko sarjassa sitten huonoja puolia? Kyllä vaan on. Shikin terävä ja erikoinen animaatio on hyvin silmiin pistävää eikä se varmasti miellytä kaikkia. Varsinkin hahmojen painovoimaa uhmaavat hiukset ovat aika hämmentävät. Animaatioon kuitenkin tottui aika nopeasti ja se loppujen lopuksi luo oman särmänsä sarjaan. Sarjan hahmot taas käyttäytyvät välillä todella tyhmästi ja inhottaviksi hahmoiksi voisi luokitella suurimman osan. Sarjalla on myös paha tapa unohtaa jotkin hahmonsa. Vioistaan huolimatta Shiki on aivan loistava katsomiselämys ja suosittelen sitä kaikille kauhun ystäville.

Joulukalenteri - 9. luukku

Kauhea flunssa päällä ja oon aivan jäässä. Kohta ollaan jo puolessa välissä ja vuorossa luukku 9. Sijalta 17 löytyi eilen Kiseijuu: Sei no Kakuritsu 45,5 pisteen saldolla. Raa'asta sarjasta siirrytäänkin hieman leppoisemman pariin.

Hanayamata

Kokonaisuus: 8

Hahmot: 7

Toteutus: 8

Tarina: 8

Animaatio: 8

Musiikki: 7

Yhteensä: 46

Tänä vuonna Hanayamatan kaltaisten, leppoisten slice-of-life -sarjojen katsominen on jäänyt todella vähälle. Toiminta on vienyt voiton kyllä tästä vuodesta. Hanayamata kuitenkin tuli katsottua, sillä ainaisten masennussarjojen välissä oli kiva katsoa jotain pirteämpää. Ja Hanayamata onkin todella lämmin ja pirteä sarja, värikkäine animaatioineen ja iloisine hahmoineen. Yosakoi-teema oli myös kiva lisä, ja se saikin minut aikanaan kiinnostumaan sarjasta. Olisin kuitenkin toivonut, että tansiin oltaisiin painotettu enemmän, sillä yosakoi jää sitä enemmän taka-alalle mitä pidemmälle sarja etenee. Sarja onkin pitkälti perus koulutyttösarja, jossa selvitetään jokaisen tytön ongelmia vähän väliä. Tyttöjen suurin vastoinkäyminen sarjan lopussa oli aika yllättävä mutta tytöt eivät kuitenkaan jää paikoilleen murehtimaan vaan selättävät sen omalla tavallaan. Vaikka sarjalla kunnon draaman aineksia onkin se käyttää sitä hyvin maltillisesti eikä sitä vedetä naurettavuuksiin asti. Pienieleisyys tuntuu olevan sarjan valtti ja se käsittelee asioita melko aikuismaisesti. Lämpimän tunnelmansa lisäksi sarjan animaatio on todella nättiä ja lämpöistä. Hahmot taas ovat hieman kliseisiä ja jo nähtyjä, mutta heistä kuitenkin alkaa tykkäämään sarjan aikana. Sarja hoitaa sen mitä se yrittää olla eli slice-of-life sarja. Hanayamata olisi voinut enemmällä ajalla ulottua paljon parempaankin tulokseen ja harmittavaa onkin, että sarja on niin unohdettava, sillä sarjalla on kuitenkin tosi monia hyviä puolia.

Joulukalenteri - 8. luukku

Mun kone toimii hitaasti ja Nälkäpeli - Vihan liekit -kirja vie mukanaan. Näissä tunnelmissa on aika siirtyä luukkuun kahdeksan. 18. sijalle ylsi eilen Kyokai no Kanata upean animaationsa turvin 45,5 pisteellä. Kurkistetaanpas mitä seuraavasta luukusta löytyy.

Kiseijuu: Sei no Kakuritsu

Kokonaisuus: 8

Hahmot: 7

Toteutus: 8

Tarina: 7

Animaatio: 7,5

Musiikki: 8

Yhteensä: 45,5

Kiseijuu sai yhtä paljon pisteitä kuin Kyokai no Kanata, joten valitsin korkeammalle sijalle päässeen animen ihan puhtaan viihdyttävyyden takia ja mielestäni Kiseijuu siinä oli hieman parempi. Kuultuani sarjan alkutunnarin (joka muuten on tosi hyvä) halusin pikaisesti ottaa selvää enemmän tästä sarjasta. Tykkäsin Kiseijuun vakavasta meiningistä ja siitä, että se todella yrittää olla vakava psykologinen kauhu-trilleri. Tämän takia sarja vaatiikin vähän vanhemman katsojan. Verta ja suolenpätkiä näkyy sarjassa aika usein, eikä sarja todellakaan ole tarkoitettu kaikkien silmille. Viihdyin sarjan parissa yllättävän hyvin ja sarjalla oli myös tarjota muutamia yllättäviä juonenkäänteitäkin. Sarjassa ei kuitenkaan viety parasiittien ja ihmisten välistä, mahdollisen yhteiselon toteuttamista tarpeeksi pitkälle, vaan se kuihtui kasaan hyvinkin nopeasti. 

Tarinan pääpointti on kuitenkin seurata Shinichiä ja tämän koettelemuksia, nyt kun Miki-niminen parasiitti on vallannut tämän toisen käden. Itselle Shinichi jäi kuitenkin hieman etäiseksi ja pidättyväiseksi hahmoksi, enkä oikein saanut hänestä otetta. Hänen kehityksensä sarjan aikana oli kuitenkin huimaa ja katsoja pääsee näkemään kunnolla kuinka hän joutuu kamppailemaan itsensä kanssa. Muut hahmot eivät oikeastaan saa kauheasti ruutuaikaa ja mielestäni Shinichin ja Satomin välistä suhdetta oltaisiin voitu työstää vielä, mutta toisaalta tämä kompensoitui Shinichin ja Mikin suhteen kehittymisessä, mikä oli todella hyvää katsottavaa. Kiseijuu esittelee myös useita surullisia hahmokohtaloita ja pariin kertaan olin lähellä itkeä. Tykkäsin myös sarjan nopeatempoisesta animaatiosta, vaikka välillä animaattorien animaatiojälki näytti lipsuvan vähän huonompaan suuntaan. 

Joulukalenteri - 7. luukku

Loskaa joka paikassa! Miksei voi pysyä saman tien koko ajan pakkasella? Mutta siis viikko joulukuuta jo pulkassa ja päivät vain rullaavat eteenpäin. Luukusta 6 paljastui eilen lämminhenkinen Barakamon 45 pisteellä. Aika taas avata uusi luukku ja katsoa mitä sen takaa paljastuu.

Kyokai no Kanata

Kokonaisuus: 7,5

Hahmot: 7

Toteutus: 6

Tarina: 8

Animaatio: 9,5

Musiikki: 7,5

Yhteensä: 45,5

Voisin melkein sanoa, että Kyokai no Kanata pääsi näinkin korkealle sijalle pelkästään sen upean animaation takia, josta annoin melkein täydet pisteet. Sarja ei ole huono, mutta ei se tajunnanräjäyttäväkään ole. Enneminkin vain keskitasoa. Sarjan idea on hyvä sekä mielenkiintoinen ja veikkaan, että Mirain taito manipuloida omaa vertaan on saanut inspiraationsa Deadman Wonderlandistä. Tykkään tällaisista yliluonnollisuuksia ja pientä draamaa sisältävistä sarjoista ja Kyokai no Kanata toteuttaa molemmat ihan hyvin. Minua ärsytti sarjassa kuitenkin hyvin paljon se, ettei oikein mitään selitetä kunnolla. Asiat vain tapahtuvat ja ne tuntuvat olevan sarjan hahmoille aivan luonnollisia tai niitä ihmetellään vain hetken aikaa. Katsojalle ei jakseta avata mitään ja myös moniin kysymyksiin ei saada vastauksia. Toisaalta sarja unohtuu nopeasti, sillä siinä ei oikein ole mitään mikä saisi sen jäämään katsojan mieleen. Hahmot ovat ihan kivoja, mutta kumpikaan päähahmoista ei oikein jaksanut kiinnostaa. Hiroomi ja Mitsuki olivat paljon päähahmoja kiinnostavimpia tapauksia, sillä he ovat viihdyttäviä ja persoonallisia. Kuitenkin kuten jo sarja itsessään, myös hahmot ovat unohdettavissa. Kyokai no Kanata on viihdyttävä ja sen animaatio on aivan upeaa, mutta se ei tee vain tarpeeksi ollakseen erikoinen. 

Joulukalenteri - 6. luukku

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Porukat katsovat Linnan julhia, mutta meikäläisellä on parempaakin tekemistä. Nimittäin joulukalenterin kirjoittaminen. 20. sijan sai 44,5 pisteellä hauska ja sympaattinen Acchi Kocchi. Luukun 6 takaa paljastuu vähän saman henkinen sarja.

Barakamon

Kokonaisuus: 7

Hahmot: 8

Toteutus: 7

Tarina: 8

Animaatio: 8

Musiikki: 7

Yhteensä: 45

Barakamonista minulle jäi oikein lämmin fiilis päälle, sillä sarja on hyvin lämminhenkisyys sekä humoristinen. Acchi Kocchin tavoin Barakamon on todellinen hyvänmielen sarja. Sen pirteä animaatio ja hahmot, sekä simppeli juoni tekevät sarjasta helposti lähestyttävän sekä pidettävän. Sarja ei ota itseään liian vakavasti vaan se rymistää eteenpäin melkein puhtaan huumorin sekä arkipäiväisten juttujen avulla. Sarja onkin sen takia niin hyvä, koska se on niin maanläheinen sekä arkinen. Sarjan tapahtumat voisivat tapahtua oikeasti. Jostakin hahmoista olisin kuitenkin halunnut tietää enemmän, sillä hahmojen taustoista kerrotaan yleensäkin hyvin vähän, jolloin hahmoihin tutustuminen jää puolitiehen. Mm. Narun vanhemmista ei kerrota mitään ja Handan ja tämän vanhempien välinen suhde jää alkutekijöihin. Sarjan hidas eteneminen sai jotkin kohtaukset tuntumaan hieman pitkäveteisiltä ja tylsiltä. Pääsääntöisesti sarja oli kuitenkin melko kivutonta katsottavaa. Barakamon ei kuitenkaan turvaudu muiden samankaltaisten sarjojen tapaan liikaan draamaan vaan se käsittelee asiat kevyemmällä kädellä mutta silti todentuntuisesti. Sarjan lopetus oli kuitenkin sympaattinen ja sarjahan nyt kantaa itsensä kuitenkin kunnialla loppuun asti.

Joulukalenteri - 5. luukku

Ulkona on ihanan talvinen keli, vaikka turhan liukasta onkin. Viidennessä luukussa jo mennään ja nyt aletaan päästä jo TOP 20:nen paremmalle puolelle. 21. sijalle sijoittui eilen Katanagatari 44:llä pisteellä. Nyt kuitenkin päästäänkin vähän keveämpään sarjaan käsiksi.

Acchi Kocchi

Kokonaisuus: 8

Hahmot: 8

Toteutus: 8,5

Tarina: 6

Animaatio: 7

Musiikki: 7

Yhteensä: 44,5

Acchi Kocchi on aivan ihanan hellyttävä sarja, joka sai minut hymyilemään väkisinkin. Sarjan kotoisa ja lämmin tunnelma tekevät sarjasta sellaisen, että sen pariin haluaa palata takaisin. Sarja on kevyt katsottava ja sen 12 jaksoa katsoi todella nopeasti läpi. Acchi Kocchi onkin puhtaasti hyvänmielen anime, sillä sillä ei ole niinkään mitään määränpäätä vaan se omistautuu kevyelle kouluhuumorille. Huumori onkin sarjassa erittäin onnistunutta ja sai minut nauramaan useasti. Sarjan hahmot ovat todella symppiksiä, vaikkakin he ovat omalla tavallaan aika kliseisiä. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä hahmoista on niin helppo pitää ja heidän pelleilyynsä olisi hauska heittäytyä mukaan. Tsumikin ja Ion romanssinpoikanen on myös söpöä katsottavaa, vaikkeikaan se etene kauheasti mihinkään sarjan aikana. Animaatio täydentää höpsöä sarjaa, mutta se on ehkä välillä turhankin pelkistettyä. Alkutunnari on ihanan pirteä sekä positiivinen ja sen tahdissa on mukava fiilistellä. Acchi Kocchi levittää hyvää ilmapiiriä ympärilleen ja jos haluaa jotain piristystä vaikka sadepäivänä, niin tähän sarjaan kannattaa tarttua x3.

Joulukalenteri - 4. luukku

Vajaa kolme viikkoa jouluun ja lunta sataa valtoimenaan. Aika menee nopeasti ja joulukalenteri neljäs luukku aukeaa. Edellisestä luukusta paljastui Schwarzesmarken pistein 43,5. Hyppäämekin näin ollen seuraavan sarjan pariin.

Katanagatari

Kokonaisuus: 7

Hahmot: 6

Toteutus: 8

Tarina: 7

Animaatio: 10

Musiikki: 6

Yhteensä: 44

Rakastuin Katanagatarin animaatioon ensisilmäyksellä. Se on erilaista, värikästä ja tavattoman kaunista katsottavaa. Tykkäsin myös hahmodesingista todella paljon sekä hahmojen vaatetuksesta. Muuten sitten lämpesinkin sarjalle tosi hitaasti. Pidin aluksi sarjan ideasta eli lähdetään etsimään kaikki mystiset miekat, mutta se miten sarja toteuttaa itseänsä oli mielestäni vähän kehno. Tarinan vahva alku veti mukaansa ja olin todella innoissani mihin sarja etenee. Sarjan jaksot olivat kuitenkin pitkälti sellaisia, että niissä keskityttiin yhteen miekkaan. Tietenkin kun jaksoja on vain 12, niin sitä aikaa ei vain ole ylen määrin. Sarjan lopussa (mikä oli btw hyvin riipaiseva, again) näillä miekoilla ei kuitenkaan vain tunnu loppujen lopuksi olevan mitään virkaa tarinassa, vaan ne toimivat pikemminkin ainoastaan hahmojen liikkeellepanijana. Tämä tuntui itsestä vähän tökeröltä, sillä miekkojen osuutta painotetaan hyvin paljon. Tietenkin Katanagatarilla ei ole pienintäkään aikomusta ryhtyä miksikään tappelusarjaksi, vaan taistelut ovat ohitse alta 2 minuutin ja loppu onkin pelkkää dialogia. Toisaalta ne harvat taistelukohtaukset näyttivät hyviltä. Ehkä se etten sarjasta niin kauheasti välittänyt, johtui siitä että odotin sarjalta jotain muuta.

Toinen asia mikä minua häiritsi, oli sarjan hahmot. Togame vaikutti ihan jees-hahmolta, mutta vihasin hänen käytöstään Shichikaa kohtaan. Minua harmitti etenkin se, ettei hän edes tunnu huomaavan sitä, kuinka tökerösti hän Shichikaa kohtelee. Ja hän oli aivan helkutin ärsyttävä! Shichika taas oli huomattavan parempi hahmo, mutta näiden kahden välinen suhde tuntui väkinäiseltä. Sarjassa on kuitenkin koko ajan lämmin ja mukava fiilis, vaikka hirveä dialogin määrä alkoi jo loppua kohden puuduttaa. Tämä sarja vaatii nimittäin aivan hirveästi katsojaltaan keskittymistä. Katanagatarin alituiseen vaihtuva miljöö piti kuitenkin mukavasti hereillä ja edelleen hehkutan tämän sarjan animaation puolesta. 

Joulukalenteri - 3. luukku

Ihana fiilistellä animetunnareiden mukana samalla kun kirjoittaa. Eli vuorossa luukku 3. Eilisestä luukusta paljastunut Shimoneta keräsi pisteitä yhteensä 43 kappaletta ja sijoittui näin ollen 23:ksi. Seuraava anime onkin sitten vähän vakavampaa lajia kuin edeltäjänsä.

Schwarzesmarken

Kokonaisuus: 7

Hahmot: 7

Toteutus: 7

Tarina: 8

Animaatio: 6

Musiikki: 8,5

Yhteensä: 43,5

Schwarzesmarken tuli katsottua oikeastaan sen takia, koska eräs ystäväni suositteli sitä minulle. Sarja on erittäin synkkä sekä vakava ja huumori on jätetty aivan minimille. Tykkäsinkin sarjasta juuri sen takia, koska se yrittää luoda mahdollisimman painostava ja vakavan ilmapiirin, onnistuen siinä yllättävän hyvin. Sarja on erittäin raaka ja raadollinen, eikä oikeastaan koskaan tiedä kuka kuolee seuraavaksi. Sarja laittoi ainakin minut kyseenalaistamaan omia ajatuksiani, sillä sarja on juonittelua täynnä ja se onnistui vedättämään loistavasti. 

Hahmojen väliset rakkausintressit jäävät kuitenkin melko retuperälle ja jotkut suhteet vaikutat vähän pakotetuilta sekä tuulesta temmatuilta. Ainoa selvä tapauskin ilmenee kielletyksi rakkaudeksi ja naishahmo täysin psykoksi. Lieneekö osasyynä se, että hahmot jäivät mielestäni tyhjiksi ja hyvin tylsiksi tapauksiksi. Ainoa oikeasti kiinnostava hahmo koko sarjassa olikin Lise. Tosin tämän sarjan hahmoihin ei kannata kiintyä liikaa, sillä heitä kuolee ihan mukavaa tahtia. Miksi mä katon tällaisia sarjoja? Sarjan animaatio oli ihan perustasoa, mutta... se 3D-animaatio kummittelee edelleenkin meikäläisen unissa. Kaikki hirviöt sekä taistelurobotit oltiin animoitu täysin 3D:nä ja varsinkin hirviöt näyttivät aivan kamalilta. Siis oikeasti! Käveleviä kiveksiä? Muutenkin näiden hirviöiden todellinen alkuperää ei kerrota ollenkaan, mikä oli mielestäni ikävää. 

Annan kuitenkin todella ison plussan sarjan musiikista. Schwarzesmarkenin OST oli todella hyvää kuunneltavaa, sillä sen mahtipontiset, mutta samalla hieman surullisetkin biisit tuntuivat luissa ja ytimissä myöden. Mutta sarjan alkutunnari vasta onkin upea. Sen kappale on sellainen mitä kuuntelen vielä pitkän aikaa tämän sarja jälkeenkin. Viimeinen jakso taasen jää melko kehnoksi, sillä se tuntuu täyteen ahdetulta. Tämä sarja kuitenkin melkein sai kyyneleet kipuamaan silmiini, joten se ei aivan ajanhukaksi osoittautunut, vaikkakaan tulen tuskin sen pariin enää palaamaan.

Joulukalenteri - 2. luukku

2. päivä joulukuuta ja ihana perjantai. Viime luukussa Akame ga Kill pääsi tänä vuonna sijalle 24, 41,5 pisteellä. Nyt on aika avata joulukalenterin toinen luukku, jonka takaa paljastuu varmaan monelle yllätyssarja.

Shimoneta to Iu Gainen ga Sonzai Shinai Taikutsu na Sekai ~Shimoneta

Kokonaisuus: 7

Hahmot: 8

Toteutus: 7,5

Tarina: 7

Animaatio: 7

Musiikki: 6,5

Yhteensä: 43

Shimoneta on yksiä niistä sarjoista, joita katsoessani olen ajatellut, että "mitä ihmettä mä oikeesti katon?". Hämmentävyydestään huolimatta, seksuaalittomaan maailmaan sijoittuva sarja oli itse asiassa ihan viihdyttävää ja hupaisaa katsottavaa. Se ei yritä vetää itseään vakavasti ja itse sain ainakin pääni nollattua tämän sarjan avulla kunnolla. Sitä ei siis kannata otta vakavasti, eikä sen seksivitseistä tarvitse ottaa itseensä. Oikeastaan sarja henkii tiettyä positiivisuutta ja sitä katsoessa ei tarvitse aivonystyröitä käyttää ollenkaan, sillä kärryillä pysyy hyvin, vaikkei sarjaa silmätarkkana seuraisikaan. Tosin sarja vetää välillä niin lujaa yli, että se menee mielestäni jo vähän mauttomuuden puolelle. Shimonetan huumori tosin on melko onnistunutta, sillä osa kohtauksista aiheutti melkoista huutonaurua. Tykkäsin sarjan hahmoista myös paljon, varsinkin naispuoliset hahmot olivat järjestäen toinen toistaan mielenkiintoisempia ja oudompia. Päähahmo Okuma tosin oli tylsä ja melko kulutettu päähahmo, mutta ajoi asiansa Anna-senpain seksiobjektina. Kattokaa sarjan alku- ja lopputunnari: aivan loistavat biisit xD. OST oli muuten aika meh. Seksivitsit ja -huumori tosin ei varmastikaan iske kaikkiin, mutta itse viihdyin Shimonetan parissa yllättävän hyvin, vaikka se melko keskivertotekeleeksi jäikin.