perjantai 4. maaliskuuta 2016

#9: Kill la Kill

Arvostelu numero yhdeksän.Yukiconin tapahtumien johdosta päädyin katsomaan tämän sarjan uudestaan ja kirjoittamaan siitä. Viime vuonna jaksettiin hehkuttaa Kill la Killia. Mihin tahansa sivustolle menitkin törmäsit vääjäämättä siihen jossain muodossa. Myös suomalainen kustantaja Ivrea julkaisee kyseisen sarjan manga-versiota tällä hetkellä. Onko Kill la Kill todella kaiken hypetyksensä ansainnut?

Tarina

Tarinamme sijoittuu Honnoujin akatemiaan, missä opiskelijat on jaettu neljään kastiin. Joillakin opiskelijoilla on käytössä niin sanottuja Goku-univormuja, jotka antavat kantajalleen yliluonnollisia kykyjä, yleensä näiden omien taitojen mukaan. Jokainen univormu on sitä vahvempi mitä useampi tähti siinä on. Käytännössä koulun motto on: Jos et omista univormua et ole mitään. Akatemiaa johtaa Satsuki Kiryuin rauta ottein ja akatemiassa hänen sanansa onkin laki.
Ryuko Matoi on vaihto-oppilas, joka on saapunut Honnoujin akatemiaan löytääkseen isänsä murhaajan ja kostaakseen tälle. Hän kantaa mukanaan jättimäistä saksen puolikasta, jonka toinen puoli on Ryokon isän tappajalla. Saapuessaan akatemiaan hän uhmaa Satsukia, mutta jotuu kuitenkin pakenemaan hävittyään kahden tähden univormun kantajalle. Hävittyään hän palaa isänsä talon raunioille ja putoaakin salaiseen kellariin. Kellarista Ryuko löytää vahingossa Kamui-univormun, jolla on kyky tehdä kantajastaan yli-inhimmilinen, jos saa vastineeksi kantajasna verta. Ryuko palaa Senketsun nimisen kamuinsa kanssa takaisin akatemiaan ja pistää ranttaliksi. Hän saakin selville, että Satsuki saattaa olla jotenkin yhteydessä hänen isänsä murhaan. Satsuki näkee nyt itse mihin Ryuko pystyy Senketsun avulla ja lupaa kertoa Ryuokolle tämän isästä ja murhaajasta, jos Ryuko onnistuu läpäisemään kaikki esteet mitä hänen eteensä tulee. Näin alkaa kamppailu kahden naisen välillä.


Arvostelu

Alkaessani katsoa Kill la Killä yritin välttää liian suuria odotuksia. Usein sitä joutuu pettymään, kun jokin sarja ei olekkaan ylettänyt odotuksiin asti. Joissakin asioissa Kill la Kill täytti odotukset ja joissakin se floppasi enemmän tai vähemmän.
Ensimmäinen asia minkä sarjan tarinassa huomaa on sen ylenpalttinen yksinkertaisuus. Sarja kulkee tasaista tahtia eteenpäin saman kaavan mukaan: aina välillä käydään kylässä tekemässä jotain ja palataan taas hetken päästä takaisin akatemiaan rökittämään joku tyyppi. Alkupuolisko sarjasta on lievästi sanottuna puuduttavaa katsottavaa, kun tulevat juonenkäänteet on jo helppo arvata. Olin oikeastaan jo antamassa periksi sarjan kehityksen kanssa, mutta sitten sarjassa tapahtuu käänne joka kääntää kaiken päälaelleen. Loppupuolisko sarjasta onkin paljon mielenkiintoisempi ja kutkuttavampi kuin alkupuolisko. Se saa katsojan kiinnostuksen heräämään uudestaan sarjaa kohtaan ja pian katsoja huomaakin, että tällä kaikella on syvempi merkitys. Isoja juonenkäänteitä tapahtuu paljon ja osa niistä ovatkin hyvin yllättäviä sarjassa ja lyön vaikka vetoa, että jokin käänne saa ihan varmasti katsojan suun loksahtamaan.


Kill la Kill on täynnä toimintaa ja se onkin yksi niistä sarjoista, joissa asiat hoidetaan tappelemalla ja yliampuvalla toiminnalla jolloin raskas dialogi jää vähemmälle. Jokaisessa jaksossa käytiin aina jonkinlainen kamppailu, joidenka ansioista katsojan oli helppo seurata sarjan kulkua ja päästä mukaan siihen. Taisteluiden lopputuloskaan ei ole aina selvä ja jotkin taistelut kestävät parikin jaksoa. Sarjan lopputaistelu oli mielestäni taas vähän meh. Itse olen sitä mieltä, että loppuratkaisun/-taistelun kuuluisi kestää ainakin pari jaksoa. Huipennus onkin on mielestäni suuri pettymys. Se on ohi hyvin nopeasti, eikä katsoja ehdi edes tajuamaan mitä tapahtui. Nopeasta läpi käydystä loppuratkaisusta huolimatta loppu oli kuitenkin tyydyttävä, vaikka se ei tarkoituksestaan huolimatta saanut herätettyä tunteita.
Sarjassa on myös hyvin paljon huumoria, mikä mielestäni jää kuitenkin vain keskinkertaisen tasolle, Se on kuitenkin yllättävän viihdyttävää ja huomasin moneen kertaan kuinka itse tyrskähtelin huumorille. Vaikka sarja yrittää ottaa vakavamman asenteen loppua kohden ja tehdä sarjasta syvemmän ja draamallisemman, se kuitenkin onnistuu säilyttämään huumorin läpi sarjan, mikä oli mielestäni hieno juttu. Tasapaino huumorin ja draaman välillä oli myös mielestäni hyvin toteutettu.


Mainittakoon vielä yksi puhutteleva asia ennen kun siirryn sarjan hahmoihin. Se asian nimittäin on fan service. Suurin osa sarjan asuista huutavat turhaa fan serviceä ja varsinkin Ryukon ja Satsukin asut ovat todella paljastavia. Kuka tietää jos paljastavilla asuilla on jokin syvällisempi tarkoitus, tai sitten niiden kuuluu vain olla puhdasta silmän ruokaa. Pidin kuitenkin siitä, että myös mies hahmot antavat fan serviceä Kill la Killissä. Suurin osa huumoristakin painottuu alastomuuteen ja paljasteluun, vaikka tässä suhteessa se onkin toimivaa. Olen varmaan tulossa vanhaksi tai sitten sietokykyni on kasvanut, sillä Kill la Killin fan service ei vaivannut minua kauheasti. Kai se johtui siitä, että olin asiaan jo ehtinyt varautua.

Yksi asia mistä pidin Kill la Killissä oli sen hahmot. Kaikki sarjan hahmot olivat todella milenkiintoisia ja viihdyttäviä seurata. Sarjasta löytyisi todella paljon hahmoja joista voisin puhua, kuten akatemian eliitti nelikko, jotka kantavat kolmen tähden univormuja ja suojelevat Satsukia sekä yksi lempihahmoistani nudistinen luokanopettaja Aikuro Mikisugi. Käyn läpi kuitenkin muutaman sarjan tärkeän hahmon.
Ryuko Matoi on 17 vuotias vaihto-oppilas, joka on tullut Honnoujin akatemiaan löytääksen isänsä murhaajan. Ryuko on hyvin kuumaverinen kaveri, joka ensiksi tekee ennen kuin miettii. Hänen äkkipikaisuutensa onkin maksaa useampaan kertaan tämän hengen. Hän on kuitenkin hyvin luotettava henkilö, joka on aina valmiina taistelemaan itsensä sekä läheistensä puolesta. Pidin Ryukon hahmosta todella paljon ja pidin siitä, että hän itsenäinen ja vahva naishahmo, joka ei ruikuta pienistä. Hänellä nimittäin on todella korkea kipukynnys. Siitä huolimatta, että hänestä löytyy uusia puolia, jää hänen hahmokehityksensä silti mielestäni liian vähäiseksi ja liian loppuun. Hänen kohdallaan henkistä kehittymistä olisi voinut tapahtua enemmän. Hän on kuitenkin hyvä hahmo joka viihdyttä läpi sarjan.


Satsuki Kiryuin on 18 vuotias Honnouji-akatemian oppilaskunnan puheenjohtaja, joka johtaa raudan lujalla otteella akatemiaa. Hän on hyvin rauhallinen ja jäätävän oloinen ja jos hänen käskyjään tai sääntöjään ei totella siitä saa maksaa kunnolla. Hänessä ja Ryugossa on tiettyjä samoja piirteitä, kuten jääräpäiyys, mutta toisaalta he ovat toistensa vastakohdat. Siinä missä Ryugo juoksee kuuma päisesti suoraan toimintaan, Satsuki taas hoitaa asiat rauhallisesti, eikä likaa usein omia käsiää. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, ettei hän haluaisi liata niitä vaan siitä, että hänellä on ympärillään uskollisia alamaisi, jotka ovat valmiita puolustamaan häntä. Tämä tekee Satsukista erittäin vaikutusvaltaisen ja mahtavan.
Satsukin kohdalla en olisi sarjan alun perusteella uskonut sanovani tätä, mutta Satsukin hahmo kehittyy Ryukoakin enemmän sarjan aikana. Hänen kehityksensä on huimaa ja sen huomaa sarjan aikana. Vaikka en aluksi pitänyt Satsukista, loppua kohden hän tuli itselle kuitenkin hyvin tärkeäksi hahmoksi. Pidän nimittäin naishahmoista jotka osaavat pitää langat käsissään.

Yksi tärkeimmistä mieshahmoista on ehdottomasti Senketsu. Senketsu on Ryukon isän valmistama kamui, joka herää Ryukon veren avulla pitkästä unestaan ja liittoutuu tämän kanssa. Hän on rauhallinen ja viisas kamui joka yrittää aina rauhoitella Ryukoa kun tällä meinaa mennä yli. Hän myös usein neuvoo Ryukoa tavoitteissaan ja yrittää parhaansa mukaan auttaa tätä. Valitettavasti vain Ryuko kuulee Senketsun puheen, mikä usein johtaa kummallisiin tilanteisiin ja on välillä haastavaa Senketsulle. Huolimatta siitä, että Senketsu on vaate, hänellä on silti oma tahto ja tunteet ja hän tuo niitä ilmi sarjan aikana useaankin kertaa. Hänen ja Ryukon suhde kehittyy tosi paljon sarjan aikana, sillä he oppivat tosi paljon toisistaan ja heistä tuleekin tosi tärkeitä kumppaneita toisilleen. Pidin siitä kehityksestä mitä Senketsu sai sarjan aikana, sillä hän muuttuu seinällä olevasta vaatteesta tosi tärkeäksi hahmoksi sekä sarjalle, että muille hahmoille. Senketsu on yksi niistä hahmoista joista ei voi olla tykkäämättä. Hän on erittäin viihdyttävä hahmona ja sen lisäksi hän on myös hyvin empaattinen.


Viimeinen hahmo josta on Mako Mankanshoku. Mako on hyvin pirteä ja energinen tyttö, joka tutustuu heti sarjan alussa Ryukoon ja heistä tuleekin heti kättelyssä parhaita kaveruksia. Hän antaakin Ryukolle myös yösijan. Mako kuuluu asemajärjestyksessä alimpaan ja köyhimään kastiin, mutta se ei tunnu häntä harmittavan. Mako on Kill la Killissä se humoristinen hahmo, joka saa aikaiseksi monet naurut. Myös hänen perhettään on hauska seurata. Hän yrittää aina parhaansa mukaan auttaa Ryukoa, vaikka ei aina tunnu tajuavan asioita. Mako oli aivan alusta asti hyvin huvittava hahmo jonka toilauksai oli hauska seurata. Hänen hahmonsa ei kuitenkaan  kehity lainkaan sarjan aikana suuntaan eikä toiseen, mutta oikeastaan en jäänyt kaipaamaan sitä kehitystä hänen kohdallaan. Itse pidin Makosta todella paljon, sillä hän elävöitti sarjaa todella paljon. Joillekin hahmo saattaa olla punainen vaate, sillä tiedän ettei Mako miellytä varmasti kaikkia katsojia.

Asia mikä pistää ihan varmasti puhuttamaan on Kill la Killin animaatio. Se on hyvin sarjakuvamaista ja nopeatempoista, mikä istuu sarjaan oikein hyvin. Animaatio kuitenkin jättää vähän kylmäksi. Animaatio laatu nimittäin heittelee paikoitellen aikalailla. Varsinkin taistelukohtauksissa animaatio on erittäin tarkkaa ja sulavaa, mutta taas välillä se laski roimasti keskinkertaisen alapuolelle. Joissakin kohtauksissa se tuntuu tappavan tunnelmaa, jolloin sarjan fiilikseen ei päässyt mukaan. Joissakin kohtauksissa animaatio ei näyttänyt lainkaan hyvältä, vaan ennemminkin kömpelöltä ja typerältä. Propsit kuitenkin Goku-univormuista, jotka oli mielestäni tehty todella hyvin ja tarkasti. Jokaisessa oli joitakin pieniä yksityiskohtia ja asut oli suunniteltu upeasti kantajalleen sopivaksi.

Kyllä muakin nolostuttais

Mitä Kill la Killin musiikista voi sanoa... se on upeaa. Varsinkin itse sarjan OST on hienoa kuuneltavaa. Sarjassa jokaiselle hahmolle on oma kappale, mikä alkaa soimaan, kun kyseinen hahmo on valokehässä. Osa kappaleista ovat niin mahtipontisia, että katsoja tietää heti, että pian tapahtuu jotain suurta. Sarjasta löytyy useita biisejä, mitkä jäävät päähän soimaan. Tällaisia kappaleita ovat mm. Ryukon tunnari Don´t lose you way sekä pahistunnari Blumenkranz, joka on aivan mahtava kappale. Se saa kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin.
Sarjan alku- ja lopputunnarit eivät pärjää mitenkään Kill la Killin OST:lle. Ensimmäinen alkutunnari Sirius on ihan hyvä biisi jota kuuntelee, mutta katsottuani sen muutamia kertoja alkoi se jo kyllästyttää. Toinen alkutunnari ambiguous on taas monella tavalla parempi biisi mitä jaksaa kuunnella paljon paremmin kuin ensimmäistä tunnaria. Molempien alkutunnareiden animaatio oli kaunista katsottavaa, mutta enemmän pidin toisen alkutunnarin tyylistä, sillä sen animaatio oli synkattu upeasti kappaleeseen.
Miku Sawain esittämä ensimmäinen lopputunnari Gomen ne, Iiko ja Irarenai on kaunista kuunneltavaa ja sen kertosäe jää soimaan korvien väliin. Tunnarin animaatio oli tehty eri ympäristöön mihin sarja oikeasti sijoittuu. Siinä Ryuko on vain ihan tavallinen koululainen, joka odottaa bussia ja ihailee lasin takaa hääpukua. Nämä asiat ovat niin ristiriitaisia Ryukon hahmoon, että se laittoi minut pitämään animaatiosta. Toinen lopputunnari Shinsekai Koukyoukaku oli minusta jo taas liian laimea. Kappale ei erotu mitenkään massasta ja lapsenomainen animaatio oli mielestäni jo liian söpö sarjaan. Pidin kyllä viitauksesta Urusei Yatsuraan, mutta tunnari jätti silti vähän kylmäksi.

Tuomio

Onko Kill la Kill ansainnut kaiken hypetyksensä? Hmmmmmm... kyllä se on. Se on hyvin potentiaalinen ja mukaansa tempaava seikkailu. Vaikka sen juoni on hyvin yksinkertainen koko alkupuoliskon ajan se paranee silti loppua kohden ja osaa yllättääkin välillä. Kill la Killin suuri fan servicen määrä saattaa kammoksuttaa joitakin, mutta sarja on loppujen lopuksi paljon enemmän kuin siitä ensin pintapuolisesti uskoisi. Sarjan huumori on keskinkertaista mutta viihdyttävää ja se tuo sarjaan uutta ulottuvuutta. Sarjan lopputaistelu oli vähän pettymys, mutta lopetus oli kuitenkin hyväksyttävä.
Sarjan hahmot kaikki mielenkiintoista ja monen kirjavaa sakkia. Vaikka ainoa kunnon hahmokehitystä saava on Satsuki, hahmot ovat silti viihdyttäviä ja heitä jaksaa kyllä katsoa. Sarjan animaatio jakaa varmasti mielipiteitä. Se on hyvin paljon katsojan silmissä, mutta itse tykästyin animaation sarjakuvamaisenn ja karkeaan tyyliin. Osa animaatiosta oli vähän pettymys, sillä osa kohtauksista vaikutti vain äkkiä hutaistuilta raakileilta.
Musiikki on sarjassa aivan upeaa. Varsinkin sarjan OST on kaunista kuunneltavaa ja voisin empimättä suositella useita kappaleita ystävilleni. Alku intron ja loppu intron kappaleet olivat ihan kuunneltavia, vaikkakaan ne eivät olleet yhtä mukaansa tempaavia.
Kill la Kill on hieno katsomiselämys pienistä vioistaan huolimatta. Se jaksaa viihdyttää loppuun asti, eikä sitä katsellessa pitkästy. Suosittelen ehdottomasti jokaista katsomaan sarjan.

Arvosana: 7.8 / 10


Enlish translate: Is Kill la Kill earned all the hype? Hmmmmmm ... yes it is. It is a very potential and it is a very compelling adventure. Although the plot is quite simple throughout the first half of the year, it still improves towards the end and part of the surprise. A large number of fan service in Kill la Kill  may horrifies some, but the series is, after all, much more than it first superficially believe. Series of humor is mediocre but entertaining, and it brings a new dimension in series. Series final battle was a bit disappointing, but the ending was acceptable.
The characters all the more interesting and multi-colored birds of a feather. Even though the only condition of receiving character development is Satsuki, the characters are still entertaining and yes look at them cope. The series split animation certainly opinions. It is very much in the eyes of the viewer, but in fact I liked the animations cartoon-style and rough style. Some of the animation was a bit disappointing as some of the scenes just suddenly seemed to scramble through.
Music is a series of absolutely stunning. Especially in a series of OST is beautiful to listen to, and I would not hesitate to recommend a number of songs from my friends. The initial intro the songs and the end of the intro were quite listenable, even though they were not as captivating.
Kill la Kill is great view experience, despite minor flaws. It will be able to entertain you until the end, and will not be bored watching. I would definitely recommend everyone to watch the series.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti