Tarina
Tarina alkaa, kun ihmiskuntaan iskee mysteerinen virus, joka tappaa kaikki muut paitsi alle 13 vuotiaat lapset. Nämä joutuvat vampyyrien orjuuttamiksi ja joutuvat tarjoamaan näille vertaan, jotta vampyyrit elättäväisivät heidät. Sarjan päähahmomme Yuuishirou sekä Mikaela joutuivat muiden lasten muossa vampyyrien vallan alle. Nuori Yuu on kova luonteinen kapinallinen, joka haluaisi paeta Mikaelan sekä muiden orpkodin lasten kanssa vampyyrien kynsistä. Mikaela onnistuukin saamaan käsiinsä kartan, joka kertoo kuinka päästä pois vampyyrien maanalaisesta kaupungista. Näin Yuu ja Mika lähtevät uhkarohkeasti yrittämään pois muutaman ystävänsä kanssa. Mikään ei kuitenkaan mene niin kuin pitäisi, sillä Mikan kartta paljastuu ansaksi, jonka yksi aristokraattivampyyri oli asettanut. Tämä Ferisiksi kutsuttu vampyyri tappaa kaikki muut paitsi Yuun, jonka onnistuu lopulta pakenemaan. Ulkopuolella Yuu kohtaa muita ihmisiä ja saa tietää ettei koko ihmiskunta tuhoutunut virusepidemiassa, vaan sen rippeet elävät kaupunkien raunioissa taistellen vampyyreja vastaan. Yuu vannoo kostoa vampyyreille ja aikoo hävittää nämä raa'at ollennot maan päältä pysyvästi.
Arvostelu
Melkein heti ensimetreiltä asti huomasin, että Owari no Seraphin tarina jakaa hyvin paljon samoja piirteitä kuin Attack on Titan; päähahmo haluaa kostaa läheis(t)ensä kuoleman ja vannoo hävittävänsä kaikki lajin edustajat maan päältä. Owari no Serphin tuotantotiimi on selvästi ottanut vaikutteita menestyneestä ihmistapposimulaattorisarjasta, sillä tässä sarjassa jättikokoiset titaanit on korvattu verenhimoisilla vampyyreilla. Sarjan ensimmäinen jakso yllätti minut täysin, sillä se oli todella raaka, surullinen ja ehkä jopa ahdistavakin. Se lyö aivan hirveän paljon erilaisia kysymyksiä pöytään heti kerralla ja täytyy sanoa, että se onnistui herättämään mielenkiinnon. Sarjan ensimmäinen kausi ei kuitenkaan mielestäni anna sitä tyydytystä mitä katsoja olisi halunnut. Tämä siksi, että ensimmäinen kausi käytetään enemmän sarjan tarinan sekä hahmojen pohjustamiseen. Ensimmäisellä kaudella kyllä tapahtuu tarinalle merkittäviä tapahtumia, mutta se ei pääse oikein vauhtiin. Aloin jo pelkäämään, että jääkö tämä sarja pelkäksi vampyyrien-lynkkaus-simulaattoriksi, ilman sen kummempaa ideaa.
Sarjan kuitenkin pelastaa toinen kausi, sillä mitä enemmän sarja etenee sitä syvällisemmäksi se muuttuu ja mukaan tulee myös uusia näkökulmia mm. tämä salaliittoteoria. Ensimmäisellä kaudella pohjustettu tarina puhkeaa kukkaan kunnolla toisella kaudella ja yllätyin positiivisesti miten syvälliseksi ja mielenkiintoiseksi sarja lopulta kehittyy. Sarja alkaa myös miettiä sitä tärkeintä kysymystä: "Kuka oikeasti on oikeassa?". Sarja nimittäin ei esitä ihmisiä kauheasn postiivisessa valossa ja katsoja väkisin alkaa miettiä onko se todellinen paha loppujen lopuksi ihmiset vain vampyyrit. Tällaista samanlaista kikkaa on käytetty mm. Shikissä ja se kieltämättä tuo sarjaan hieman uusia näkökulmia. Owari no Seraph ei kuitenkaan missään vaiheessa tee kummastakaan, vampyyreistä tai ihmisistä, hyviksiä tai pahiksia. Molemmilla puolilla on omat hyvät puolensa, mutta molemmat esitetään kuitenkin myös erittäin huonossa valossa. Harmillista on kuitenkin se, ettei sarja ei ehdi vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Mm. siihen, että mistä vampyyrit ovat alkujaan tulleet tai mistä ihmiset ovat saanet haltuunsa demoniset aseet, joilla vampyyrin pystyy surmaamaan. Sarja jää myös ikävästi kesken ja sarjan lopetus tuntui hieman hätiköidyltä. Mahdollisesta kolmannesta kaudesta ei ole vielä tietoa, mutta toivon todella, että Owari no seraph sen saa, sillä mitä enemmän sarjaa katsoin sitä enemmän aloin siitä pitämään.
Owari no Seraph sisältää melko suuren määrän hahmoja, joista osa on kiinnostavia tapauksia ja jotkut eivät niinkään. Toisaalta osa hahmoista oli se asia mikä sai kiinnostuksen pysymään hereillä. Päähahmomme Yuu oli mielestäni aluksi aivan kamala hahmo. Hän jankuttaa koko ajan kuinka ei tarvitse ystäviä ja ainoa asia joka hänen päähänsä mahtuu on kosto vampyyreille. Hänen käytöksensä alkaa jopa ärsyttää mukavasti ja hän vaikutti melko stereotyyppiseltä kuumapäältä. Yuusta kuitenkin kehittyy loppujen lopuksi kelpo hahmo, kun hän alkaa nähdä enemmän ympärilleen ja alkaa saamaan taas ystäviä rinnalleen. Yuun ryhmän muut jäsenet ovat myös tahoillaan hyviä hahmoja, jokseenkin hieman kliseisiä tapauksia hekin. Sarjan aikana on hienoa nähdä ryhmän välisen yhteistyön kehityksen, mikä toisaalta oltaisiin voitu toteuttaa paljon paremmin. Sarjassa painotetaan nimittäin koko ajan yhteistyötä ja sen tärkeyttä, mutta mielestäni Yuun ryhmän yhteistyö ei koskaan puhkea kunnolla kukkaan. Nimittäin aina kun ollaan saatu suunnitelma laadittua ja kaikille on annettu oma tehtävänsä, niin joku lähtee aina sooloilemaan tai muuten vaan ryhmän kesken syntyy kränää. Ja syyllinen on tähän melkein aina Yuu. Ryhmän ryhmätyötaidot kyllä kehittyvät, mutta sen oltaisiin voitu viedä paljon pidemmälle.
Muut sarjan hahmot olivat myös hyviä tapauksia, varsinkin sarjan miespuoliset hahmot. Tämä sen takia, että lähes kaikki naishahmot ovat rakkaudenkipeitä ja piirittävä järjestäen jotakin sarjan mieshahmoa. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikka Kurenain ryhmän naisjäsenet, jotka tuntuvat vain kuolaavan Kurenain perään. Ainoat naishahmot joista pidin sarjassa olivat Shinoa sekä Krul. Shinoa on kuitenkin näistä kahdesta se, joka saa enemmän ruutuaikaa ja hän kehittyykin todella paljon. En tosin pitänyt hänen Yuuhun kohdistuvista mahdollisista rakkausintresseistä, sillä sitä tämä sarja ei ainakaan juuri nyt tarvitse. Saatikka sitten mitään kolmiodraamaa. Krul taas on hyvin vahva naishahmo, mutta hänen ruutuaikansa jää valitettavasti liian vähäiseksi ja se miten hän ei loppujen lopuksi muka pysty laittamaan yhtään kampoihin toiselle vampyyrille oli aika pettymys. Mutta sarjan hahmot ovat pääosin aika hyviä ja itse tykästyin varsinkin Yuun ryhmän hahmoihin. Vampyyrit oli myös esitetty hyvin, sillä heistä huokuu se tietty uhka ja vaarallisuus. Vaikka he ovat hienohelmoja he sotkeavt silti kätensä tarpeen tullen. Heistä kuvastuu myös tämä tietty ylimielisyys ihmisiä kohtaan, mutta toisaalta ihmisit pitävät myös vampyyrejä pohjasakkana. Kumpikin puoli pitää itseään parempana, mikä tekee sarjalle yhden mielenkiintoisen elementin lisää.
Owari no Seraphin tuottanut Wit Studio on tunnettu hyvästä animaatiotasosta ja se on tuottanut myös mm. Attack on Titanin ja Kabaneri of the Iron Fortressin. Näihin kahteen sarjaan verrattuna Owari no Seraphin animaatio oli vähän heikompaa. Nyt en tarkoita sitä, että sarjan animaatio olisi huonoa vaan sitä, että siinä missä AoT:n ja Kabanerin animaatio oli lähes loistavaa niin oli OnS:n animaatio ennemminkin ihan ookoo. Hahmomallit olivat hyvin toteutettuja ja pidinkin hahmojen ulkonäöstä varsin paljon. Varsinkin vampyyrien, jotka koko ulkonäöllään ja elekielellään huokuvat ylemmyyttää ja vaaraa. Sarjan taustat olivat myös hyvää katsottavaa, vaikka lähes koko sarjan ajan juostiin saman näköisissä kaupungin raunioissa ja miljöö oli muutenkin melko toistuva. Taistelukohtaukset olivat mielestäni animaatioin heikoin lenkki. Hahmojen liikkeet olivat hieman tönkköisiä, eivätkä niinkään sulavia. Suurin osa taistelukohtauksistakaan eivät aiheuttaneet sitä vau-reaktioita, vaan tappelut jäivät vain miekanheilutteluksi, joissa ei tuntunut olevan yhtään sitä taistelukohtauksien tyypillistä latausta mukana. Vaikka olinkin vähän pettynyt tappeluiden animaatioon oli animaatio muuten kaikin puolin hyvää ja tarkkaa katsottavaa. Sen laatu pysyy hyvin yllä läpi sarjan eikä se muutu liian laiskaksi.
Rakastan tämän sarjan ensimmäistä alkutunnaria. Sen animaatio on upeaa, varsinkin ennen kertosäettä oleva animaation osa oli todella kaunis. Alkutunnarin animaatio loistaakin ja se on mielstäni hieman laadukkaammin tehty kuin sarjan muu animaatio. Upean animaatio lisäksi alkutunnarin musiikki on aivan loistava. En aluksi pitänyt englannin kielisestä "X.U" -kappaleesta, sillä en yleensä välitä englannin kielestä animessa. SawanoHiroyuki:Gemien biisistä aloin kuitenkin pitämään mitä enemmän sitä kuuntelin. Gemien salamyhkäinen mutta silti selkeä ja voimakas ääni loivat alkutunnarille oman tunnelmansa ja alkutunnari sopii sarjalle kuin nenä päähän. Lopputunnari oli myös musiikiltaan ja animaatioltaan kaunis. Sen animaatio on vähäeleisempää kuin alkutunnarin, mutta se sai tietyn melkankolisuuden tunteen aikaan. "scaPEGoat" -biisi on räjähtävä ja se saa aikaan pienen kouristuksen mahan pohjassa.
Toinen alku ja lopputunnari eivät olleet mielestäni yhtä hyviä kuin ensimmäiset. fripSiden musiikkia on tullut aiemminkin kuunneltua ja olen pitänyt heidän biiseistään. Nytkään "Two souls -toward the truth-" ei ole huono kappale, mutta se ei mielestäni oikein sovi sarjan tunnelmaan ja on vähän liian pirteä. Toinen lopputunnari oli myös ihan jees, mutta oli aika unohdettava. Tosin pidin sen animaatiosta, sillä pidin hidastetuista kohtauksista ja Nagi Yanagin heleästä äänestä. Muutenkin sarjan OST oli hyvää kuunneltavaa. Suurin osa Owari no Seraphin musiikista oli mahtipontista ja todella voimakasta, mutta sekä hieman surullista. Musiikki täydensi sarjaa hyvin ja se sai jotkin kohtaukset tuntumaan vielä paremmiltä ja eeppisemmlitä. Sarjalla on niin paljon hyviä kappaleita etten ala niitä erikseen listaamaan. Voit kuitenkin itse tutustua sarjan musiikkiin TÄÄLTÄ.
Tuomio
Owari no Seraph oli sarja josta pidin yllättävän paljon. Mitä enemmän sitä katsoin sitä enemmän jäin siihen koukkuun ja halusin vain jatkaa sen katsomista. Sarjalla on tietyt ongelmansa varsinkin sen ekalla käydellä, mikä käytetään oikeastaan vain tarinan ja hahmojen pohjustamiseen. Toisella kaudella sarja puhkeaa kukkaan ja tuo tarjaan enemmän sisältyä tarinaan sekä hahmoihin. Sarja syventää tarinaa upeasti, eikä kaikki ole niin yksinkertaista hyvä-vastaan-paha-meininkiä. Animaatio ei ole yhtä upeaa kuin muissa Wit Studion sarjoissa, mutta on kuitenkin hyvää katsottavaa ja se säilyttää laatunsa. Musiikki on myös upeaa sarjan OST:tä ja alku- sekä lopputunnareita myöten. Kaikki eivät sarjasta todennäköisesti pidä, sillä sarjan teema ja tyyli käsitellä asioita ei iske kaikkiin. Sarja jää myös inhottavaan cliffhangeriin ja osa tarinasta jää auki. Jos harkitset kuitenkin tutustuvasi sarjaan niin suosittelen ettet luovuta vielä ensimmäisen kauden jälkeen. Tätä sarja katsoessa sitkeys palkitaan. Owari no Seraph ei ole maata mullistava anime, mutta sen parissa tulee viihdyttyä yllättävän hyvin. Jos haluat animeltasi synkkää shounenmättöä poikarakkausvivahteella ja upealla tarinan kehittymisellä varustettuna, niin tämä sarja on kuin sinulle tehty.
Arvosana: 8,1/10
