Synttäripostaus: TOP 10 parhaat sarjat

On jotenkin outoa ajatella, että olen pitänyt AnimeGarden-blogia jo kaksi vuotta. Viime vuonna yksivuotissynttäreitä en muistanut tai tajunnut juhlistaa ollenkaan, vaan se lipui niine hyvineen ohitse. Nytkin vuosipäivä tuli vähän puun takaa, kun aloin selaamaan blogini historiaa. Kun perustin blogiani ajatus oli se, että tämä tulee olemaan vain pikainen päähänpisto. Uusi juttu mitä täytyi päästä kokeilemaan. Kaksi vuotta sitten nimittäin blogeilla oli paljon suurempi näkyvyys kuin nykyään, ja blogin kirjoittaminen oli jopa muodikasta. Niin vain aika on suurimmasta blogisuosiosta ajanut ohi, mutta itselle harrastus vain jäi. Aloitin blogin kirjoittamisen ihan harrastuksen pohjalta ja sinä se on pysynyt tähän päivään saakka.

Aluksihan postasin kerran viikossa, mutta nykyään kirjoittelen melkeimpä silloin, kun on sellainen fiilis. Blogini on siis ollut enemmän tai vähemmän aktiivinen näiden kahden vuoden aikana, mutta toisaalta itseni kohdalla ilo kirjoittaa ja jakaa omia mietteitään kirjoitusten kautta ei ole kadonnut mihinkään. Blogitaipaleeni on siis ollut pääasiaas positiivinen eikä blogin lopettaminen olekaan käynyt mielessäni. Olen omalla tavallaan ylpeä itsestäni, että olen jaksanut näin kauan puuhastella yhden asian kanssa. Kyllästyn nimittäin uutuuksiin melko nopeasti. 

Mutta nyt blogin synttäreiden kunniaksi päätin tehdä hieman erilaisen postauksen, nimittäin kertoa kymmenen suosikki animesarjaani. Päähäni ei tullut mitään syvällisempää tai uniikimpaan ideaa, mutta kuten kaveri sanoi twitterissä "koosteet ja listat on aina kivoja". Tykkään itsekin niistä, joten mennän varmoilla vesillä. Ehkä ensi vuodeksi keksin jotain erikoisempaa.

Hommahan toimii siis hyvin yksinkertaisesti. Listaan kymmenen sarjaa, jotka ovat tämänhetkisiä suosikkejani. Kerron myös lyhyesti miksi sarja on yksiä lemppareitani ja mikä siinä on erityisen onnistunutta. Sarjat eivät ole missään parhuusjärjestyksessä, sillä en vain kykene asettamaan näitä sarjoja siihen. Älkää ottako kirjoituksiani myöskään turhan vakavasti, sillä ne eivät ole tavalliseen tapaani yhtä asiallisia vaan melko rentoja. Mutta jaaritukset sikseen ja mennään asiaan. Enjoy!

Assassination Classroom

Juu, jos joku ei vielä tiennyt niin olen aivan koukussa Assassination Classroomiin. Tämä sarja onnistuu vain niin monessa asiassa keksimättä pyörää uudelleen. Huumori, animaatio, musiikki, draama, kaikki tässä sarjassa tuntuu toimivan. Onhan sarjalla heikotkin hetkensä, kuten turhat fillerijaksot, mutta mun silmissä ne eivät edes laske sarjan arvoa. Sarjan lopetus kuitenkin nostattaa sen sortin tunnemyrskyn, että se oli kuin viimeinen naula arkkuun. Olen syvässä suossa, tiedän...

Noragami

Noragami on toinen sarja, minkä varmaan jo moni tietää sen kuuluvan mun suosikkeihin. Tästä sarjasta ei vain voi ollaa tykkäämättä, sillä se onnistuu kaikessa. Jopa turhat fillerijakost on unohdettu jonnekin. Erityisesti pidin sarjan hahmoista ja heidän välisistään suhteistaan. Tykkäsin nimittäin melkein kaikista tämän sarjan hahmoista, sillä nämä ovat mielenkiintoisia, monitasoisia ja empaattisia. Varsinkin Yato ja Yukine iskivät suoraan sydämeeni. Odotan vain edelleen sitä kolmatta kautta.

Princess Tutu

En olisi uskonut, että tämäkin sarja päätyisi aikanaan suosikkilistalleni. Princess Tutu on suhteellisen tuore edustaja suosikeissani, sillä katsoin sarjan vasta pari kuukautta sitten. Mulla oli myös tiettyjä ennakkokäsityksiä  sen suhteen, enkä oikein aluksi pitänyt sitä minään. Mutta vau, minkälaiseksi sarjaksi tämä osoittautuikaan. Sarjalla on paljon yllätyksiä takataskussaan, eikä kaikki mene aina kuin luulisi. Pidin myös baletti-teemasta sekä satumaisesta tunnelmasta. Lisäksi Fakir on aivan ihana poeke. Hän ansaitsee kaiken rakkauden D´x

Shokugeki no Soma

Ruokapornokin on päässyt suosikkeihini. Tällä sarjalla on melko tavallinen setuppi, mutta se toteuttaa itsensä todella hyvin. Sarja lataa kaikki paukkunsa ruuanlaittokohtauksiin ja niitä katsellessa tuntui oikeasti, että hahmot ovat nyrkkitappelussa eivätkä liesien äärellä. Shokugeki no Soman tunnelma on aina katossa ja se tarjoilee monia herkullisia hetkiä. Sarja ei kuitenkaan käy tylsäksi kokkauksien välilläkään, vaan niihin on ladattu mukavasti hyväntuulista ja energistä menoa. Sarja ei käy tylsäksi ja hahmokaartistakin löytyy jokaiselle lempihahmo, vaikka päähahmo ei kiinnostaisikaan. Lisäksi sarja näyttää aivan julmetun hyvältä. Sarjan ruokia katsoessa tulee aina väistämättä nälkä. Mitä se kertoo meikäläisestä, kun odotin ruokaporno-animen kolmatta kautta kuin kuuta nousevaa?

Code;Geass

Ensimmäinen mecha-anime, mikä sai mut todella kiinnostumaan kyseisestä genrestä. Tämä sarja on vaan niin loistava. Code:Geassissa kaikki liittyy kaikkeen ja kaikella on jokin tarkoitus, jotta päästään sarjan lopputulokseen. Sarjan paras puoli onkin sen yllätyksellisyys sekä monitahoisuus. Se ei ole vain pelkkää mecha-mättöä, vaan sarja kuljettaa useita juonielementtejä mukanaan koko ajan. Tarinaa on kerrostettu monella tavalla, eikä tässä(kään) sarjassa mikään ole itsestään selvää. Tämä sarja jos mikä osaa lyödä vasten kasvoja ja yllättää uudestaan kerta toisensa jälkee. En ole varmaan koskaan itkenyt yhtä sarjaa katsoessani näin paljon. Lisäksi sarja tekee hahmojen vastakkainasettelusta todella mielenkiintoista katsella ja kokea, kun kummankaan osapuolen taakse ei voi asettua suoraan. 

AnoHana

Olen edelleen sitä mieltä, että AnoHana kuuluu draamallisten slice-of-life sarjojen kultakastiin. Sarjahan ei periaatteessa keksi mitään uutta, vaan se pelaa samoilla aineksilla kuin moni muukin saman henkinen sarja. AnoHanan taika piilee kuitenkin siinä, miten se onnistuu olemaan keskiverto animea sykähdyttävämpi ja koskettavampi. Tykkäsin eritoteen tämän sarjan hahmojen välisistä ristiriidoista ja tunnelman arkisuudesta. Elämä ja ystävyys ei todellakaan ole koko ajan karkkia ja yksisarvisten pieremiä sateenkaaria, vaan niillä on nurjatkin puolensa. Harva sarja käsittelee näin aikuismaisesti hahmojen välisiä riitoja sekä eroja ja vielä onnistuen siinä. Saanen vielä sanoa, että sarjan lopetus on yksiä katkeran suloisemmista mitä tiedän.

Death Note

Death Noten paikka suosikeissani ei tule varmaan myöskään kenellekkään yllätyksenä. Synkät, dramaattiset ja pelkäämättömät sarjat nyt ovat aina olleet mieleeni, ja ne usein keikkuvatkin suosikkilistallani paljon pidempään kuin muunlaiset sarjat. Death Note onkin ikisuosikkini ja on ollut listalla monet monet vuodet. Sarjassa mua viehätyttää eniten sen tunnelma sekä sen psykoottisuus. Sarjan ja sen hahmot (varsinkin Light) ovat niin kieroutuneita, että se on jo aivan loistavaa. Lisäksi sarjan tarinankuljetus ja jännityksen ylläpitäminen tekevät sarjasta mieluisan seurata. Eikä pidä unohtaa sarjan hahmoja, varsinkaan Lightia ja L:ää. Light on varmaan yksiä parhaimpia antagonisteja joita tiedän, ja L:n omaleimaisuus ja muistettavuus tekee hahmosta uniikin. Nämä kaksi ovatkin parhaimpia parivaljakoita joita tiedän.

Fullmetal Alchemist: Brotherhood

Tarvitseeko mun edes kertoa miksi tämä sarja on tällä listalla? Hahmot, tarina, pääpahis, musiikki, animaatio. Kaikki toimii ja se siitä.

Sakamoto desu ga?

Mietin varmaan puolituntia, että kumman sarjan laitan tähän Sakamoto desu ga?:n vai One Punch-manin. Päädyin lopulta Sakamotoon, sillä koin saavani siitä enemmän irti kuin Yhden iskun miehestä. One Punch-man on loistavaa komediaa ja sen animaatio on aivan täyttä kultaa, jolla voisi ostaa puoli Suomea, mutta se herättänyt yhtä paljon tunteita. Älkää käsittäkö väärin, sillä mielestäni se on aivan loistava anime, joka olisi varmasti ansainnut paikkansa listallani. Sakamoto desu ga? on monessa asiassa samalla viivalla kuin One Punch-man.  Mutta se miksi se on yksi suosikeistani, eikä One Punch-man, on sen lopetus. Vaikka sarja on pirteä ja hauska loppuun asti, onnistuin silti kiintymään sen hahmoihin. Tämähän takoittaa siis sitä, että itkin silmät lähes päästäni sarjan lopussa. Sarjan aiheuttama tunnelataus oli niin yllättävä ja voimakas, että se ansaitsee paikkansa tällä listalla.

Love Stage!

Love Stage on varmaan ihanin ja suloisin homosarja minkä olen nähnyt. Sarjan katsomisesta on useampi vuosi, mutta jaksan silti muistella sarjaa lämmöllä. Sarjaa katoessa tunsin itseni pitkästä aikaa yläasteikäiseksi, sillä se sai mut innostumaan nuorekkaalla ja ehkä hieman lapsellisella tavalla. Sarjaa katsoessa oli ihana kihertää poikien toilailluille ja huokailla syvään söpöille punastumisille. Love Stagen lämminhenkisyys sekä hyväntuulisuus jaksavat aina pisristää ja sarjan pariin on aina mukava palata uudelleen. Lisäksi sarja on aivan tajuttoman nätti. Izumikin saa ärsyttävyytensä anteeksi, koska Ryouma on niin söötti ja herttainen. Aivan yhtä ihana kuin Yuri!!! on Icen Victor. Älkää pliis tuomitko mua! Saahan sitä vanha ihminen joskus nauttia.

Siinä olivat mun TOP 10 parhaat animesarjat. Tätä kirjoittaessani huomasin kuinka vaikeaa on valita kymmenen parasta sarjaa, sillä olisin halunnut mainita vaikka kuinka monta hyvää sarjaa lisää. Nämä sarjat kiilasivat kuitenkin muiden edelle.  Kertokaa mielipiteenne kommenteissa tästä postauksesta. Tykkäsitkö? Saisiko tämän tyyppisiä postauksia olla useamminkin?

PS. joulukuun alussa alkaa muuten animen katsomishaaste, joten pysykää kuulolla. Siitä lisää tuonnempana.

PPS. alkaa uskoko MyAnimeListin suosikkilistaani, sillä en ole jaksanut päivittää sitä ajantasalle :D.

#28: Knights of Sidonia

Tuhottuaan planeetta maan ovat Gauna nimiset hirviöt ajaneet ihmisroden ahtaalle ja lähes sukupuuttoon. Ainoat maapallon tuhosta selvinneet asuttavat nyt Sidonia-aluksella, jossa ihmiset valmistautuvat uuten mahdolliseen Gaunan hyökkäykseen. Nagate Tanikaze on elänyt koko ikänsä Sidonian sisuksissa, mutta jää kiinni ruuan varastamisesta ja joutuu putkaan. Nagate joutuu pilotoimaan suurta robottia ja puolustamaan kotialustaan. Pian Gauna hyökkääkin Sidonian kimppuun ja Nagaten täytyy nyt muiden pilottien ja ystäviensä - Shizuka Hoshijiron, Izana Shinatosen ja Yuhata Midorikawan - kanssa puolustamaan kotiaan ja ihmiskunnan rippeitä omalla hengellään.

Mun pitää tunnustaa, etten kovin paljoa katso tai lue scifi-aiheisia sarjoja, sillä en aina koe niitä useinkaan herättävän tarpeeksi mielenkiintoani. Toisena ovat mecha-sarjat, jotka ovat jäänet anteeksiantamattoman vähäiselle katsomisille, vaikka katsomislistalta niitä löytyy muutamia ja rakastin Code;Geassia yli kaiken. En siltikään eksy näiden genrejen pariin kovin usein, vaikka kokmeukseni niiden suhteen eivät olisikaan olleet huonoja. En vain saa aikaiseksi katsoa niitä. Mutta siihen tuli vähän aikaa muutos, kun kysyin twitterissä tyypeiltä sarjaehdotuksia. Kalmatarr ehdotti tuolloin Knights of Sidoniaa, joka jostakin syystä herätti mielenkiintoni. Olin joskus vuonna nakki ja makkara lukenut Anime-lehdestä artikkelin siitä, mutta ainoa asia mitä siitä muistan on, että sarja on kokonaan tehty 3D:nä. Ja se taisi aikoinaan olla tarpeeksi hyvä syy jättää sarja katsomatta. Päätin kuitenkin kerrankin antaa 3D-animelle mahdollisuuden.

Knights of Sidonian tarina tai setuppi ei ole mitenkään erikoinen, vaan se tekee melkeinpä kaiken mitä ihan mikä tahansa scifi-sarja tai elokuva olisi tehnyt. Tuhoutumaisillaan oleva ihmiskunta ja sitä uhkaava ulkopuolinen, avaruudesta tuleva uhka ovat elementtejä, jotka jokainen on jo varmasti nähnytkin. Hienoa sarjassa onkin ettei se ole lähtenyt keksimään pyörää uudelleen, vaan se tekee kunnialla sen mitä se yrittääkin. Sarja ei käy tylsäksi katsottavaksi, sillä mielenkiintoiset hahmot sekä jännittävät juonenkäänteet pitävät kiinni sarjassa. Knights of Sidoniaan on myös lisäilty uniikkeja elementtejä kuten lähes tuhoutumattomat Gaunat sekä Izanan kaltaiset ihmiset, jotka valitsevat sukupuolensa kasvaessaan. Tällaiset helmet saavat sarjan tuntumaan tuoreemmalta, eikä se ala maistumaan jo kertaalleen pureskellulta.

Paitsi vaan, että sarjan hohto lysähtää kasaan toisella kaudella. Ensimmäinen kausi teki hyvin selväksi mitä sarjan pitäisi olla ja se piti itsensä kasassa sekä asiassa hyvin. Knights of Sidonian suurin virhe onkin se, että se ottaa mukaan romantiikan. Sarja toimi jo tarpeeksi hyvin ilman päähahmojen välistä draamaa, eikä romantiikan tuomat juonielementit antaneet mielestäni sarjaan mitään. Tykkäsin kyllä tiettyjen hahmojen välisistä suhteista, mutta Nagaten ympärillä pyörivä haaremin tynkä tuntui erittäin turhalta ja typerältä. Turha draama söi aikaa muilta paljon mielenkiintoisemmilta asioilta ja sarja tuntui taantuvan melko paljon alkuasetelmastaan. Taistelut sekä niiden tuoma jännitys ja juonittelu pelastivat paljon, mutta kaikki niiden välissä tapahtuva ei auttanut viemään tarinaa eteenpäin lainkaan. Homma toimi niin kauan kun Nagate oli kuvassa yksinään. Sarja jäi myös ikävästi kesken eikä läheskään kaikki asiat tulleet selväksi. Olikin harmillista, että juuri päähahmon Nagaten meneisyys jäi niin piiloon kuin myös Norion lopullinen tavoite. Nämä asiat olivat niin suurta osaa sarjassa, että tuntui tyhmältä että anime jätti ne kokonaan puoli tiehen. Pitänee jossakin vaiheessa tarttua mangaan.

Knights of Sidonian hahmot ovat enemmän tai vähemmän stereotyyppisiä, mutta suurin osa on kuitenkin pidettäviä. Hahmoja kuitenkin vaivaa stereotypioiden lisäksi niiden tylsyys ja syvyyttömyys. Nagate on ihan tavallinen sympaattinen, kiltti sekä rohkea hahmo, joka välittää ystävistään. Harmi on vaan, ettei hänestä lähdetty kehittämään sarjan aikana paljon mielenkiintoisempaa hahmoa vaan hän jäi melko tylsäksi ja yksipuoliseksi hahmoksi. Nagatesta olisi saatu irti mitä mehukkaimpiakin yksityiskohtia sekä piirteitä, mutta valitettavasti hänen taustojaan ei sen kummemin ehditty selvittämään. Hahmokehitystäkään ei niinkään tapahsu sillä Nagate on koko ajan se sama tyhjäpää tyttöjen suhteen koko ajan. Suurin syy tähän onkin ajanpuute. Pidin kyllä Nagaten hahmosta aluksi ja siitä miten hän pieksi mechojen ohjaamisessa monet konkarit. Nagate ei kuitenkaan jaksanut enää yllättää toisella kaudella vaan tämä päätyi toistelemaan samoja kuvioita.

Muilla hahmoilla ei kunnon arvoa sarjassa olekaan. Ainoastaan Norio Kunatolla, Shizukalla sekä Izanalla tuntui olevan rooli ja paikka tarinassa. Näistakin hahmoista Norio ei saanut loppujen lopuksi mitään aikaiseksi ja Izanan rooliksi jäi vain piirittää Nagatea. Shizukan hahmolla taas on olennainen osa tarinan etenemisen kanssa ja hän on olennainen osa mukaan tulevan Tsumugin kanssa. Tsumugi on taas kiva hahmo, joka peittoaa muut naishahmot mennen tullen. Knights of Sidonian sivuhahmot taas tuntuivat monilta osin paljon kiinnostavammilta tapauksilta kuin itse päähahmot. Valitettavsti taas näihinkään hahmoihin ei ehditä sen kummemmin perehtymään, sillä he jäävät pelkiksi taustajoukoiksi, joilla ei sen ihmeellisempää tarkoitusta sarjassa ole.

Mainitsinkin jo Knights of Sidonian animaatiosta sen verran, että se on tehty kokonaan 3D-CGI-tekniikalla. Monet varmaan jo tietävätkin etten pidä 3D-animaatioita kovin suuressa arvossa, joten olin erittäin epäluuloinen sarjan animaation suhteen. Pari ensimmäistä jaksoa menikin siinä, että animaatioon tottui. Kun silmä oli ehtinyt oppia animaatioon, niin ei se enää niin pahalta näyttänyt. Aluksi sarjan animaatio oli erittäin tönkköä ja kökköä, joka näkyi vasrinkin ihmsihahmojen liikkeessä. Animaation sulavuus sekä sen laatu kuitekin paranivat sarjan edetessä ja toisella kaudella animaatiota oli jo paljon mukavampi katsella. Knights of Sidonian hahmomallit ovat melko tylsiä, joka johtuu puhtaasti alkuperäismateriaalista. Hahmot ovat hyvin realistisen näköisiä, eikä mitään yliampuvia tuntomerkkejä ole erivärisiä hiuksia lukuunottamatta. Hahmot erotti kuitenkin suhteellisen hyvin toisistaan, sillä erilaiset hiustyylit tekivät hahmojen ulkonäöistä erottuvia. Hahmojen ilmeet näyttivät tosin välillä vähän kummallisilta, varsinkin silloin kun ilmeitä yritettiin hieman liioitella. Sarjan mechat sekä taisteluosuudet taas ovat erittäin hyvin animoituja. Animaatio oli niissä kaikkein sulavinta ja kohtaukset oltiin rytmitetty oikein hyvin. Myös erilaisia kuvakulmia oltiin käyetty fiksusti ja kamera liikkuu koko ajan. Taistelukohtaukset ovatkin sarjan parhaimpia osuuksia.

Hei kaunis neito. Et vaikka lähtis yksille mun kaa?

Knights of Sidonian soundtrack on juuri sellaista mitä voisi scifi-sarjoissa kuullakkin. OST on täynnä salamyhkäisiä ja hidastempoisia biisejä, jotka tuovat mieleen avaruuden sekä taivaan kappaleet. Muutamat kappaleet ovat myös melko karmivia ja ne saavatkin väreet kulkemaan nikamia pitkin. Varsin nopeatempoista taistelumusiikkia OST:ssä on melko vähän. Näitä harvoja pyöritetään toistuvasti tempoa vaativissa kohtauksissa, mikäe ei toisaalta haitannutkaan. Kovin erikoinen sarjan soundtrack ei ole, eikä se myöskään ole kovin mieleenpainuvakaan. Se ajaa kuitenkin hyvin asiansa ja sopii sarjan tunnelmaan sekä teemaan oikein hyvin.

Sarjan ensimmäinen alkutunnari on sen parasta musiikkiantia. "Sidonia" on aivan upea kappale, joka pysäyttää katsojan kuuntelemaan sitä. angelan voimakas tulkinta sekä upea musiikki vetävät vaistamatta mukaansa. Musiikin tempo vaihtelee myös mukavasti ja laulajankin ääniala vaihtelee useastikin biisin aikana. Ainoa miinus tulee tunnarin animaatiosta. Se on synkattu hyvin musiikin tahtiin, mutta animaatio jättää melko kylmäksi. Suurin osa sen animaatiosta on poimittuja kohtauksia sarjasta, joka ei ainakaan itseäni vakuuta. Toinen alkutunnari taas oli pettymys, eikä se yllä mitenkään "Sidonian" tasolle. Se kuulostaa vain suoraan jostain armeijan marssilaulukirjasta otetulta. Lopputunnarit eivät myöskään ole mitenkään erikoisia, vaikka molemmat ovatkin ihan ookoo biisejä. Eri Kitamuran laulama "show" on mielestäni vaan hieman tylsä eikä se erotu edukseen. Toinen lopputunnari "Requiem" taas oli mielestäni huomattavasti parempi kuin edeltäjänsä. Pidän Customi Z:n laulajan äänestä sekä biisin rytmistä, vaikka biisi onkin melko perus kauraa. Tosin lopputunnareidenkin animaatio on melko heikkoa. Molemmissa hologrammialus liikkuu ruudulla sinistä taustaa vasten. Kovin usein en jäänytkään kuuntelemaan lopputunnareita juuri niiden tylsän ja mitäänsanomattoman animaation takia.

Tuomio

Knights of Sidonia oli yllättävän hyvä katsomiskokemus. Se ei ole mitenkään täydellinen sarja, vaan se sortuu vähän typeriinkin ratkaisuihin. Jos sarjan huonon rytmityksen sekä pakotettujen rakkausintressejen ohi pystyy näkemään, niin Knights of Sidonia tarjoaa mitä parhainta toimintamättöä. Se onkin erinomaista viihdettä juuri jännitystä tarvitseville, sekä jos olet kova mechafani. Valitettavasti sarja jää kesken enkä jaksa usko, että tästä jatkoa on enää animen muodossa tulossa. Voin siis sanoa, että Knights of Sidonia on Katsottava sarja. Se kannattaa kuitenkin katsoa sen 3D-animaatiosta ja kompuroinnista huolimatta. Kokeilumielessä sarjaan ainakin kannattaa tutustua, jos olet yhtään kiinnostunut mecha-animesta.