sunnuntai 26. marraskuuta 2017

#29: Hell Girl (kaudet 1-2)

Oletko kuullut Hell Linkistä? Ne joilla on tarpeeksi suuri kauna toista ihmistä kohtaan, voivat päästä keskiyöllä Hell Linkin nettisivuille, ja kirjoittamalla kohteen nimen nimikenttään, lähettää kaunansa kohteen helvettiin. Pyyntöön vastaa nuori, punasilmäinen tyttö, jonka kanssa voi tehdä sopimuksen. Jos tytön kanssa solmii sopimuksen, saa haltuunsa olkinuken, jonka kaulaan on sidottu punainen nauha. Kun nauhan irrottaa nuken kaulasta, joutuu kaunan kohde suoraan helvettiin. Ihmisen lähettämisestä helvettiin täytyy kuitenkin maksaa käypä hinta; sopimuksen tekijäkin joutuu myös Helvettiin auttamatta. Tämä tietenkin tapahtuu kuoleman jälkeen.



Viimeistään nyt huomaan kuinka suuri osa twitteri on nykyään elämään, sillä Hell Girlinkin pariin päädyin, kun pyysin twitterissä kauhuanime ehdotuksia. Olin itsekin tosin laittanut sarjan katsomislistalle, mutta jostakin syystä en muistanut enää koko sarjan olemassaoloa. Nimi kuitenkin astui eteeni uudestaan, kun joku sitä ehdotti katsottavaksi. Olen nyt katsonut sarjan kaksi ensimmäistä kautta ja koen, että nyt on hyvä aika hieman puhua siitä.

Hell Girl tuntuu olevan jossakin suhteessa melko suosittu sarja, sillä se sai uuden kaudenkin tänä vuonna. Itse en taasen ole aivan varma pidinkö sarjasta vai inhosinko sitä. Sarja toimii hyvin episodimaisesti ja tähän asti kaikki kaudet ovat olleet melko lailla samanlaisia. Jokaisessa jaksossa nähdään uusi ahdingossa oleva hahmo, jonka päätöstä lähettää vihollisensa helvettiin seurataan jakson ajan. Hahmot ovat yleensä tarinan uhreja, joita on kiusttu, ahdisteltu tai tämän elämä on pilattu muulla tavalla. Välillä myös hahmo haluaa kostaa jonkun toisen puolesta, jolloin päädytään taas vetämään lanka olkinuken kaulasta. Joissakin harvoissa tapauksissa sarja kääntää asetelman päälaelleen ja roolit vaihtuvat hahmojen välillä. Tosin kaikki hahmot eivät ole mustavalkoisia ja usein katsoja joutuu miettimään ja kyseenalaistamaan kaikkia sarjan hahmoja. Ja tässä sarjassa, jos missä paha saa aina tavalla tai toisella palkkanas. Usein jopa hyvisten kustannuksella. Minua kuitenkin häiritse kuinka yksipuolisesti vain naishahmoja oli sarjassa. Lähes kaikki hahmot (paria poikkeusta lukuunottamatta) olivat tyttöjä/naisia. Varsinaisestihän tämä ei häirinnyt, mutta välillä tuntui, että vain naishahmot olivat valmiita vetämään narusta. Olisin toivonut siis enemmän miespuolisiakin hahmoja mukaan sarjaan.


Ensimmäisenä kuitenkin sarjan tarinassa vaivaa sen toistuvuus ja moniulotettomuus. Vaikka yksittäisten hahmojen tarinat ovat erilaisia ja sarja käsittelee tabumaisiakin teemoja, niin jaksot kulkevat silti samoja ratoja pitkin muuttumatta perusidealtaan miksikään. Jaksot muuttuvatkin sarjan edetessä koko ajan yllätyksettömimmiksi, mauttomiksi sekä hajuttomiksi. Hell Girlissä kuljetetaan kuitenkin koko ajan mukana pientä jatkuvaa juonielementtiä. Sarjalla on tapana aluksi vain vihjailla asioita, mutta suurempi juonikuvio saa koko ajan enemmän näkyvyyttä. Sarjalla on yleensä pari tekijää mitkä liittävät pienet tapahtumat osaksi lopullista kokonaisuutta ja sitä suurempaa tarinaa. Valitettavasti en järin välittänyt sarjan loppuhuipennuksista. Vaikka ne onnistuivat avaamaan enemmän päähahmomme menneisyyttä ja kohtaloa, niin eivät ne tuntuneet yhtä kiinnostavilta kuin sarjan yksittäiset hahmotarinat. Pidin joistakin asioista kausien loppuhuipennuksissa, mutta ne eivät vain saaneet herätettyä minkäänlaisia tunteita tai ajatuksia. Reaktioni varsinkin ensimmäisen kauden lopussa oli aika meh. Tämä oli suuri harmi, sillä sarjan vahvin osa-alue tuntuu olevan erilaisten tunteiden herättäminen.

Ja tästä täytyykin antaa sarjalle kunniaa, sillä sen yksittäiset tarinat herättävät oikein tunteiden vuoristoradan. Voisi luulla, että koska lähes aina paha saa palkkansa sarjassa niin jakosita jäisi lopulta melko hyvä maku suuhun. Jaksojen loput ovat kuitenkin pääsääntöisesti kaikkea muuta kuin tyydyttäviä ja onnellisia. Sarjan jaksot ovat nimittäin todella synkkiä, eikä niissä järin iloa tai naurua ole. Kaikki hahmot ovat jollain tasolla ahdistuneita tai jopa masentuneita, jonka lisäksi nämä joutuvat kokemaan jos mitä kauheuksia sarjan aikana. Sarjan tunnelma onkin painostava ja siitä huokuu hahmojen epätoivo omaa tilannettaan kohtaan. Hell Girl sisältääkin erittäin synkkiä ja ahdistavia aiheita kuten kiusaaminen, itsemurha, raiskaus, uhkailu, siepaus, kiristys ja murha. Suoraan sanoen tämä sarja on ahdistava, ja jotkin sen jaksoista ovat todella brutaaleja. Välillä mietinkin miksi oikein katson tätä sarjaa, sillä se tuntuu heittäytyvän sitä inhottvammaksi ja karummaksi mitä enemmän se etenee. Jotkin jaksot olivat niin oksettavia, että jotkin hyisemmistä jaksoista muistuu mieleeni vielä tänäkin päivänä.


Valitettavasti tämä jääkin Hell Girlin suurimmaksi vahvuudeksi, sillä se ei loista sen lisäksi niin hahmoissa kuin myöskään animaatiossa. Sarjan vaihtuvat hahmot eivät omaa minkäänlaista osaa varsinaisessa juonessa vaan näiden tarkoitus on olla irtonaisia hahmoja omassa tarinassaan. Kaikki hahmot ovatkin ulkonäöiltään melkein täysiä kopioita toisistaan ilman tunnistettavia piirteitä. Sarjalla on kuitenkin neljä hahmoa, jotka kulkevat koko ajan sarjan mukana ja ovatkin ainoat sen pysyvät hahmot. Suurimman roolin sarjassa saa kuitenkin eittämättä Ai. Ai on kivikasvoinen, punsilmäinen ja mustatukkainen tyttö, joka toimii aivavn kuin nukke. Vaikka Ain tarina ja mennesiyydestä sekä siitä miten tämä on päätynyt nykyiseen pestiinsä, saatiin paljon selville, niin mielestäni Ai jäi silti nelikon tylsimmäksi ja mielenkiinnottomaksi hahmoksi. En saanut hahmosta kunnollista kontaktia missään suhteessa, mikä taas osaltaan vesitti loppuhuipennuksien iskevyyttä, sillä Ain on niissä keskeisessä osassa. Muut kolme hahmoa olisivat olleet paljon mielenkiintoisempia tapauksia kuin Ai, mutta näiden taustat käydään vain pikaisesti läpi eikä heihin ehditä perehtymään yhtä paljon kuin Aihin. Tästä huolimatta heihin sai paljon paremmin yhteyden ja heidän tarinansa tuntuvat oikeasti surullisilta.

Hell Girlin vahvuus kauhuanimen saralla ei olekaan sen pelottavuus vaan se miten se onnistuu herättämään katsojassaan puistattavia ja inhottavia tuntemuksia. Animaatio loistaa sen tunnelman luonnissa, sillä se hallitsee synkät ja ahdistavat kohtaukset. Myös valoisimpiin kohtauksiin on saatu aimo annos melankolisuutta ja painostusta mukaan. Muuten sarjan animaatio on suoraan sanottuna aika kauheaa. Voisin valittaa sarjan hahmojen rumuudesta vaikka kuinka kauan, sillä en ole nähnyt yhtä surkeaa hahmoanimointia pitkään aikaan. Yksinkertaisesti sarjan hahmot eivät näytä kovin hyviltä. Ne ovat kuin suoria kopitoita toisistaan, joidenka hiustyyliä on hieman muutettu. Ilman mitään kunnon tunnistettavia tai massasta erottuvia piirteitä. Tosin suurin osa hahmoista kuuluu olla pelkkiä puun lehtiä tuulessa, jolloin näille ei olisi mitään mieltäkään keksiä mitään erikoisia tunnistuspiirteitä, joista hahmot jäisivät mieleen. Ainoastaan pääkaartille on luotu tunnistettava sekä erottuva ulkonäkö. Mutta itseä eivät niinkään häiritse hahmojen persoonattomuus vaan niiden rumuus, kuten jo mainitsin. Studio Deen ei ole kovin tunnettu laadukkaasti animoiduista sarjoista, joten tämä ei toisaalta tullut yllätyksenä. Jotkin kohtaukset näyttivät ihan hyviltä ja sarjan taustat oloivat ihan ookoo katsottavaa. Mutta hahmojen animointi olisi vaatinut aimo annoksen hiomista. Hahmojen liikkuminen näyttää välillä jäykältä ja kasvojen piirteetkin vääristyvät aivan outoihinkin lukemiin. Hell Girlissä on kuitenkin toteutettu kiinnostavasti ja uniikisti ne hetket, kun Ai kumppaneineen vetävät hahmot Helvettiin. Mikään tasalaatuinen sarja ei siis ole kyseessä animaation  saralta, mutta siihen tottuu eikä siihen kiinnitä enää lopuksi niin kovasti huomiota.


Mites sitten sarjan musiikki? No, sanottakoon että se oli yllättävän hyvää. Sen OST ei ole mitenkään erikoinen tai joukosta erottuvaa, mutta sillä on muutamia hyviä biisejä, joista sarjan muistaa. Sarja on täynnä kauhuelementein maustettuja biisejä, jotka saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Biisit ovat pääsääntöisesti synkkiä ja ahdistavia, mutta joukossa on myös herkkiä sekä surullisia kappaleita. Jotkin näistä biiseistä olivat jopa omalla tavallaan helliä, mutta samalla melankolisia. Pidin eritoteen siitä, että musiikissa oltiin käytetty japanilaisia perinnesoittimia, kuten kotoa, jotka toivat mieleen vanhan Japanin. Hyviä kappaleita ovat mm. "Kumo to Rouba to Shoujo", "Jigoku Nagashi", "Aki ni Somaru" sekä "Kakugo".

Sarjan tunnarit taas ovat ihan kivaa katsottavaa. Sarjan alkutunnarit ovat mielestäni kuitenkin parempia kuin sen lopputunnarit. Ensimmäinen alkutunnari "Sakasama no Chou", on kaunis sekä mystinen kappale. Sen tunnelma on sopii hyvin sarjan henkeen ja se asettelee katsojan jo valmiiksi surulliseen sekä apeaan mielentilaan. Vaikka en aluksi lämmennyt sille, niin sarjan edetessä opin kuitenkin pitämään siitä. Alkutunnarin animaatio saa myös katsojan kiinnostuksen heräämään sarjaa kohtaan, sillä mystinen tunnelma ja synkkä animaatio saavat mielenkiinnon heräämään. Toinen alkutunnari "NightmaRe" oli myös ihan jees biisi, mutta ei noussut mielestäni ensimmäisen tunnarin tasolle. Molempien alkutunnareiden kappaleet esittää sama artisti SNoW, joka mielestäni toimii oikein hyvin, sillä hänen syvä ja tumma äänensä sopii kappaleisiin oikein hyvin. Sarjan lopputunnarit taas jäivät hieman valjummeksi kuin alkutunnarit. Molemmat tunnarit olivat rauhallisia sekä hidastempoisia biisejä, joissa on tietty herkkyys sekä melankolisuus mukana. Ne eivät kuitenkaan olleet kovin muistettavia. Toisen kauden lopputunnari "Aizome", oli kuitenkin parempi kuin ensimmäisen. Lopputunnareiden animaatio oli kuitenkin kaunista katsottavaa ja ne erosivat huomattavasti muusta animaatiosta. Sarja on muuten tunnelmaltaan synkkä ja harmaa, mutta lopputunnarit ovat täysiä vastakohtia sille, sillä niissä on käytetty kauniita värejä sekä erilaisia kukkia. Väreistä huolimatta tunnareissa on myös mukana haikeutta sekä pohjatonta surullisuutta.

Tuomio

Kaiken kaikkiaan Hell Girl oli melko ristiriitainen kokemus. Sen ahdistavat, mutta samalla kiinnostavat hahmotarinat pitivät mukanaan. Sen tunnelma oli myös hyvä ja se sai herätettyä monenlaisia tunnekuohuja aina ahdistuksesta suruun. Samalla sen episodimaisuus ja hieman pettymyksenomaiset lopetukset kuitenkin vesittivät katsomiskokemusta. Sen animaatiokaan ei myöskään järin innosta puhumaan sen puolesta. Hell Girlissä on siis monia hyviä puolia, mutta samalla siinä oli paljon sellaista mistä en järin pitänyt. Siksi tätä sarjaa on niin vaikea arvioida. Annan sarjalle kuitenkin tuomioksi Harkittava, sillä kaiken muuiden huonohkojen asioiden lisäksi sen päähahmo jäi etäiseksi ja mauttomaksi. Jos sarja kuitenkin parantaa yhtään seuraavilla kausilla, niin saatan nostaa sen arvon vielä Katsottavaksi. Jos pidät kauhusta, joka saa kiksinsä niin ahdistavista ja surullisista tapahtumista, että haluaisit vain kaivautua peiton uumeniin ja jäädä sinne talven yli, niin sarja on kuin sinulle tehty. Jos et kuitenkaan halua animeltasi kiusaamista, eläinrääkkäystä, itsemurhia ja kiristystä muun muassa, niin suosittelen, että pysyt kaukana tästä sarjasta.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti